Tuhannen munakupin satu

Tapasimme kirpputorilla naisen, joka kertoi perineensä äitinsä tuhat munakuppia. Hän kertoi siitä, kuinka munakuppeja oli haettu matkankin takaa ja siinä tarinassa oli jotakin tavattoman lämmintä. Tai ehkä keräilijäluonteisen sydänalan saa väpättämään se, että maailmassa on muitakin samanlaisia, ollut aina.

Nyt minulla on yksi niistä tuhannesta, tuo Arabian, jossa on omenia, minusta tuntuu, että nyt minulla on pala sitä tarinaa, jonka nainen kertoi. Täytyy pitää varansa, että kokoelma pysyy alle sadan, ettei tarvitse perustaa museota tai Tuikkiksen munakuppisäätiötä.

Joskus tulee mieleeni, että jos esineellä olisi muisti ja kyky puhua, meillä olisi kyllä aika paljon pulinaa ja kälkätystä. Mitä kertoisivat matkastaan meille nuo Figgjon astiat, jotka ovat syntyneet Norjassa? Vanhat opetustaulutkin ovat varmaan nähneet kaikenlaista ja matkalaukut, niillä vasta olisikin kerrottavaa.

Minkä esineen tarinan sinä haluaisit kuulla?

Tutkimukseni pöydän merkityksestä blogissa

On olemassa muotiblogeja, terveysblogeja, äitiysblogeja, ruokablogeja, käsityöblogeja, elämäntapablogeja ja sitten on pöytäblogeja. Saapasjalan salonki haluaisi kuulua pöytäblogien aateliin, mutta sitä vaivaa pöydättömyys. 

Koska meillä ei ole nyt oikeaa pöytää asuintilanteen vuoksi, olen miettinyt miksi pöytä on hyvä ja kuinka usein se toistuukaan blogikuvastossa, ainakin sellaisissa blogeissa, joita minä seuraan. Oikealla pöydällä tarkoitan ruokapöytää, sitä jonka ääressä elämästä suuri osa tapahtuu. Tutkin kuva-arkistoani ja tulin huomanneeksi tiettyjä toistuvia pöytäasetelmia.

1. Pöydällä voi olla ruokaa. Yleensä ruoka on jonkinlaisessa astiassa ja on tutkimukseni mukaan yleisempää, että ruoka on jollakin tavalla herkullista myös ulkonäöltään. Harvemmin näkee kuvia ruskeista kastikkeista ja perunoista kertakäyttölautasella.

2. Pöydällä oleva ruoka voi myös olla menneessä aikamuodossa likaisina astioina. Tämä ei kuitenkaan tarkoita tiskiainemainosten likaisia lasagne-vuokia, vaan pieniä muruja lautasella ja kahvin jättämää rengasta kupin pohjalla.

3. Pöydällä on usein kukkia. Kukat ovat maljakossa, joko sellaiseksi suunnitellussa tai sitten maljakoksi ylennetyssä purkissa, kannussa tai jossakin muussa vettä sisällään pitävässä astiassa. Sopivia kukkia pöydälle valittaessa on vain mielikuvitus rajana. Jos kukkakauppa ei ole lähellä pöydällä olevassa maljakossa voi olla myös oksia tai muita metsän antimia. Kesällä pöytämaljakossa on luonnonkukkia. Tekokukkaa blogisti ei valitse, ellei sitten ole itse virkannut sitä.

4. Pöydällä voi myös olla elämää, kuten nainen tuolilla ja kissa tuolin alla. Koira voi myös haluta olla pöydällä, vaikka se ei saisi. Tämä ei ole tyypillinen blogikuvaston käsite, mutta kokeilkaa, välillä on hyvä mennä pöydälle esim. tanssimaan tai pöydän alle syömään, kuten minä tein lapsena.

Yhtään kuvaa avonaisesta lehdestä, kirjasta tai muistikirjasta pöydällä en löytänyt omista kuvistani, mutta se on myös yleinen pöytäblogin kuva-aihe. Tämä teksti on kirjoitettu kroonistuneessa pöytäikävässä, ehkä joskus luen tätä ja osaan arvostaa pöydällistä eloa.

Salongin suositukset

Maijjan pyynnöstä suosittelen viittä.

1. Tutustu lintuihin. Vaikka tämä Suomi onkin tämmöinen maailman unohtunut pikkutasku, lentelee täällä silti ihan mielenkiintoista väkeä ja laulelee myös. Vähän kyllä flamingoa ja papukaijaa kaipaisin, mutta ei voi valittaa. Mieshenkilö teki löydön ja toi laulavan lintukirjan tuliaisiksi. Olemme niin analogisia, että meillä linnutkin laulavat äänilevyllä.

2. Onko sulla sellainen voileipägrilli? Ei se ole mikään turha kapistus ja jos sellaisen omistaa, sitä on hyvä käyttää. Laita tortillaletun väliin täytettä (maltillisesti) ja sitten laita lettu kahtia voileipägrillin väliin paistumaan, lupaan että on hyvää (tai riippuu tietenkin täytteistä). Tässä kuvan annoksessa on välissä juustoa, savulohta ja basilikaa ja tortilla on yrttiversio.

3. Laita lautanen seinälle. Se hieno vanha lautanen, jolta ei voi enää syödä ansaitsee päästä seinälle. Tai lapsuuden puurolautanen tai se kaikkein uusin, jota ei vielä raaski käyttää. Sellainen lautaspidike maksaa 1,50€ ja sitten on tietenkin se vaiva, että naulaat sille naulan ja ripustat seinälle. Kiviseinäpora onkin sitten jo toinen juttu.

4. Kirjoita kirje. On todennäköisempää saada postiluukusta jotakin mukavaa laskujen sekaan, jos ensin itse aloittaa. Jos lähettää joka viikko yhden kortin tai kirjeen, saattaa olla, että pelastaa jonkun päivän, josta oli vähällä tulla kamala. Kerran kuukaudessakin on aika paljon, se tekee 12 kirjettä tai korttia vuodessa. Antakaamme postintuojille töitä.

5. Palkitse itsesi. Tosiseikkahan on, että harvalla on hymytyttö tai hymypoika kirjahyllyssä tai jos joskus on ollutkin, on kipsi hyvin haurasta ja sisarukset usein kateellisia. Sitten on näitä, joilla patsaita on useampi, kuten on tuo, jonka kanssa asun. Minä olen palkinnut itseni hymyttömällä tytöllä, joka on asettunut hymypoikien väliin, siinä se kateus rapisee ja muuttuu ylpeydeksi.


Kertomaan omat viisi suositusta haastan:

Retroruusun Liisukka
Hattaralandian Jaana
Vuohenlinnan Karo-Liina

Suosittelen myös kurkkaamaan nuo blogit, jos ne eivät vielä ole tuttuja.