Hotellivieraat ja langanjuoksut

Opiskelin kantapään, se ei ollutkaan mahdotonta. Siirsin kaikki kasvit ja vaaralliset esineet korkealle, jotta hotellivieraat eivät kiinnittäisi niihin huomiota. Palvelin pitkäkarvaista leijonatassua ja kotikokoista pantteria, kun he yöpyivät alakerrassa viime viikolla. Oman karvakunnan edustajien mielestä tässä mentiin liiallisuuksiin ja hotellivieraat saivat taatusti parempaa ruokaa ja rutkasti enemmän huomionosoituksia ja ihailevia laatusanoja.

Jää vaihtui lumeen ja postintuoja itki toveripäiväkortin tekstin pilalle, arvailen mitä siinä luki. Virkkasin kameranhihnalle uuden takin. Apinan vuosi vaikuttaa nyt selvästi käsiini, niillä on oltava koko ajan tekemistä.

Komisario Palmua, kaunista Helsinkiä ja niin komeita autoja on tarjolla areenassa, suosittelen.

Kunhan päivät pitenevät

Ilona kirjoitti sen mitä olin ajatellut jo pitkään, että tämä oma heimo täällä virtuaalimaailmassa on kumman hiljainen. Yksi toisensa perään lopettaa tai vain hiljenee. Minä jatkan silti, vaikka tuntuu, ettei nytkään ole mitään kummempaa kerrottavaa tai näytettävää. Jatkan vaikka kuvalla tummasilmäisistä anemoneista ja sukellan blogien syvyyksiin ja kommenttilaatikoihin, sillä tuolla jossain käydään varmasti keskustelua ilman nopeaa tykkäysnappulaa.

Suosittelen seuraavaa: kuuntele cd-levyä, vaikka vuodelta 2004, lue paperilehteä ja mene kirjastoon, se tuoksu siellä tulee tarinoista, sitä ei saa sovelluskaupasta ostettua.