keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Kurkkauksia



 



Alakerran ovelta katsellessa näkee vain ovia ja seinää vasten nojaavan mustan vanhan ikkunan, siitä tulee vitriinin lasi. N on vessassa pesemässä käsiään, ovi on auki. Kellarin ovi on auki. Romuhuoneen ovi on kiinni.
Eteinen = ovihuone.

Keittiön ovelta näkee keittiöön ja siinä seisoo kokin silmäterä, tv:stä tuttu vaaleanpunainen kokosuomileipoo-jääkaappi. Sellaista vaaleanpunaista olimme kytänneet jo kauan ja nyt se sattui sopivasti olemaan oikeaan aikaan oikeassa paikassa, siitä ehkä lisää myöhemmin.

Ruokahuoneessa eli salongissa keskellä lattiaa on maalauksessa oleva keittiön ikkunan alle tuleva aputaso, lähes siis saareke, sillä sen voi rullata keskelle keittiötä, jos haluaa. Se on tehty yläkerran pikkukeittiön vanhasta alakaapista, joka säästettiin, ovet tulevat olemaan alkuperäisen väriset, siniset valkoisilla puuvetimillä, turkoosin perhostapetin kanssa hyvä pari ja tuon keltaisen oven kaverina hieno.

Keittiön nurkasta toista nurkkaa kohti näkee skafferin, ruokakomeron, jonka N rakensi, se on haukuttu lyttyyn ja siihen on ihastuttu, se on meidän unelmakaappimme, räjäyttäköön seuraava talon asukas sen sitten taivaan tuuliin, mutta meille se on täydellinen. Hetken kuvan ottamisen jälkeen voi skafferin ovessa nähdä hienon suodatinpussitelineen, jota N on menossa kiinnittämään kuvassa.

Sellaisia olivat arkiset havainnot alakerrasta. Ehkä elokuussa, ehkä syyskuussa, ehkä ennen tämän vuoden joulua saa jo uuniruokaa ja kutsua vieraita kahville.

11 kommenttia:

  1. Olen niin mielissäni, että olet lämmennyt vaaleanpunaiselle jopa jääkaapin verran. :)

    Skafferinne on aivan järjellisen hieno! Keltainen ovi, oi oi!

    (Kutsukaa meidät sitten kylään, kun näemmä en itse uskalla kutsua itseämme sinne. Meillä on auto ja paljon vapaita viikonloppuja. Ja kutsukaa mun kamerakin, jooko jooko!)

    VastaaPoista
  2. Tuttuja nurkkia! Hirveän paljon on jo valmiimpi. Rakastan kaikki noita ovia. Mieletön määrä yhdistelmiä, miten ne voivat olla eri tavoin auki

    VastaaPoista
  3. Ilona: Kyllä vaaleanpunainen on hyvä väri, kun sitä ei ole liikaa ja se on yhdistetty oikeisiin värikumppaneihin, ehkä heleimmässään muodossa sitä ei meillä niin paljon ole ollutkaan. Tuijottelen joskus ulko-ovelta keittiön suuntaan, kun keltainen komeron ovi ja jääkaappi kököttävät vierekkäin, tulen siitä näkymästä kovin iloiseksi ja tunnen itsekin sen, kun joku on joskus sanonut tunnelmaa huvikummuksi (arastelen muutoin käyttää sitä sanaa, kun Peppi on sillä tavalla jotenkin pyhä minulle ja huvikumpu on sanana tuhlattu loppuun).

    Meillä on kyllä suunnitelmia erinäisten kahvikutsujen suhteen tai teekutsujen ja olet vahvasti mielessäni, palaan asiaan, kun olen valmis ottamaan vieraita vastaan (=että on keittiö ja salonki valmiina). Ja silloin on kamerakin tervetullut. Pitääkö autonkuljettajasi kissaterapiasta?

    Anniina: Niin joulukuun jälkeen on muuttunut paljon. Ja yksi unelma on toteutumassa vihdoin, kun ikkunat saa maalata valkoisiksi, lupaan olla tyytyväinen niihin, sillä ruskea on häirinnyt minua kovasti. Ovien lukumäärää en vielä tiedä, että mitkä jäävät ja mitkä laitetaan lepäämään, mutta luulen, että vessassa on kuitenkin hyvä olla ovi ja kellarissa. Voidaan sitten leikkiä piilosta ovien takana.

    Stella: Kiitos, meistäkin se on hieno. Nämä kaksi tilaa valmistuessaan ovat varmasti eniten meidän näköisiä, tottakai yläkertakin on, mutta eri tavalla, keittiöön ja salonkiin tulee kiteytymään kaikki. Nyt kun periaatteessa on enää jäljellä vähän, siis jos alkutilanteeseen vertaa, niin en millään malttaisi odottaa, että saan elellä keittiöelämää ja tarjota astioille kodin oikeasta kaapista ja tiputtaa lusikat laatikkoon.

    VastaaPoista
  4. Ihana tulee...kertakaikkiaan...ja tuo vaaleanpunainen jääkaappi♥...:)

    VastaaPoista
  5. No, autonkuljettajani ei varsinaisesti ole mikään höpöttely-, koskettelu- ja kiehnäystyyppi, joten hän ei välttämättä ylitsevuotavasti vastaa kissojen kontaktiin, mutta mitään fyysistä estettä kissaterapialle ei ole. :)

    VastaaPoista
  6. Irmastiina: Tässä on kyllä kaikki luovuus mukana ja koko ajan kehittyvät taidotkin. Toivottavasti tämä talo ilostuttaa näkijöitään ja kävijöitään ja ennen kaikkea asukkaitaan.

    Ilona: Yksi terapeuteistamme on innokas olkapäälle hyppääjä, siihen ei kuitenkaan voi osata varautua, sillä se kiharaturkki osaa yllättää. Muutoin raitakatti on syliin istutettavaa mallia, se kyllä siinä pysyy, jos vain jaksaa rapsuttaa. Kolmas terapeutti pitää etäisyyden ja katselee tuonnempaa, epäilee uusia ja joskus tuttujakin. Tarkistin vain, ettei autonkuljettaja kärsi fobiasta karvaterapeutteja kohtaan.

    VastaaPoista
  7. Ihkis jääkaappi! Ja aloin oikeen laskemaan, kuinka monta ovea on meidän "sisä-eteisessä".. ..niitä on 7kpl.. Melkonen määrä niitä kuitenki mahtuu pieneen tilaan. :D

    VastaaPoista
  8. Marttilan Jonna: Eli meidän 5 ovea on vielä vähän!

    VastaaPoista
  9. Oioioioi, miten ihanaksi ootte laittamassa. Kaunista <3 Mä myös tahdon kyläilemään teille joskus! Terveisiä!

    VastaaPoista
  10. Laura: Hiljalleen ja madellen ihanaksi joo. Oikeasti sitä tahtois sytyttää valot keittiöön jo ja piiloutua ruokakomeroon. Ja pääset kyllä kylään.

    VastaaPoista