keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

Hyypät









































On ollut pellon verran töyhtöhyyppiä, viisi metsäkaurista, Helsingin toinen vuodenaika, tekokevät messuilla, vaalijännitys, kauniita puita ja sellainen tunne paikasta, että täällä on varmaan kohta paljon sammakoita. On ollut lumia sulaakseen ja lumia hämätäkseen. On ollut hirveän monta kukkaa ja terveiset apurahataholta.
On pohdittu paljon ääneen ja äänettä. On ollut pitkä ohra ja auton humina. Hyvät unet hyvässä paikassa.

perjantai 3. helmikuuta 2017

Haukat















































Sänky lähti talosta toiseen. Jotkut pystyviikkaavat elämäänsä ja lajittelevat itsensä hallitsijoihin. Minä kirjoitan maakuntakaloista ja oikeasilmäkampeloista. Katson kuvia kevääntuojista, vaikka tiedänkin helmikuun juoksevan (eihän tässä enää mitään hätää ole). Näen unia haukoista ja croissantti-taikinasta tehdystä kaksikymmenkertaiseksi suurennetusta ihmisen luurangosta, joka makaa kalliolla.

Tähän aikaan vuodesta pää on vielä tuore, vastaveistetty ja terävä, on hyvä tehdä suunnitelmia suunnitelmien tekemisestä. Ideoiden ei ole vielä myöhäistä istua multaan ja viitata sieltä vihreällä kädellään, sillä vielä on aikaa siihen kun västäräkki istuu kivellä ja nypitään orvokeista kuihtuneet pois. Kaikki on vielä tulossa, kaiken nuput, alut ja loput.

tiistai 10. tammikuuta 2017

Pääasia































Päästäni kasvaa pidempiä karvoja, kuin koskaan aiemmin. En ole silti liittynyt minkään pitkätukkasoittajien orkesteriin, kun ei ole pyydetty, enkä soittele varsinaisesti mitään. Ne karvat, jotka päästäni hapsottavat eivät kuitenkaan tarpeeksi lämmitä millään säällä, siksi neulon nyt pipoa hammastikuilla. Ensin ajattelin, kuka hullu on keksinyt tämmöiset mitättömän ohuet välineet (puikot nro 2), mutta nyt kun olen päässyt jonkinlaiseen etanavauhtiin olen totisesti innostunut.

Viime vuosi oli merkittävä ja tulee jäämään historiaan tuotteliaimpana neulevuotenani, koskaan ei tulla näkemään samanlaista villasukkien vyörymää, jonka alle ystäväni jäivät, serkkuni tuskin näkee vieläkään niiden kolmien villasukkien takaa, jotka hänelle neuloin.

Mitä tekee tuo kirja kuvassa? Se on siinä siksi, että tiedätte mitä tapahtuu niille, jotka varastavat toisten hattuja. Olkoon se täten ensimmäinen kirjasuositus tälle vuodelle, sopivan mittainen teos lukea ihan vaikka kirjastossa hyllyjen välissä.