tiistai 10. tammikuuta 2017

Pääasia































Päästäni kasvaa pidempiä karvoja, kuin koskaan aiemmin. En ole silti liittynyt minkään pitkätukkasoittajien orkesteriin, kun ei ole pyydetty, enkä soittele varsinaisesti mitään. Ne karvat, jotka päästäni hapsottavat eivät kuitenkaan tarpeeksi lämmitä millään säällä, siksi neulon nyt pipoa hammastikuilla. Ensin ajattelin, kuka hullu on keksinyt tämmöiset mitättömän ohuet välineet (puikot nro 2), mutta nyt kun olen päässyt jonkinlaiseen etanavauhtiin olen totisesti innostunut.

Viime vuosi oli merkittävä ja tulee jäämään historiaan tuotteliaimpana neulevuotenani, koskaan ei tulla näkemään samanlaista villasukkien vyörymää, jonka alle ystäväni jäivät, serkkuni tuskin näkee vieläkään niiden kolmien villasukkien takaa, jotka hänelle neuloin.

Mitä tekee tuo kirja kuvassa? Se on siinä siksi, että tiedätte mitä tapahtuu niille, jotka varastavat toisten hattuja. Olkoon se täten ensimmäinen kirjasuositus tälle vuodelle, sopivan mittainen teos lukea ihan vaikka kirjastossa hyllyjen välissä.


2 kommenttia:

  1. Oi, ohuilla puikoilla tulee HIENOA jälkeä! Olen itsekin siirtynyt koko ajan ohuempaan suuntaan, haluan tehdä unelmankevyitä tai sitten tiiviitä mutta ohuita juttuja. Toisaalta jostain ohuesta mohairlangasta tulee myös ihania keveitä neuleita liian isoilla puikoilla, suuria silmukoita, lopputulos henkäyksenkevyt. Onneksi voi aina aloittaa seuraavaksi sen kaikkien aikojen ihanimman ja kauneimman neuleen. Tuo sinun neulepintasi on sellaista, jota ennen vanhaan tehtiin, olen äimänä ihastellut entisajan emäntien hienoa, tiivistä kädenjälkeä, niissä neuleissa on takuulla kulunut aikaa, mutta nopeus ei olekaan mikään tavoiteltava asia, etenkään, kun ystävät sitten hukkuvat villasukkavuorten taa :-D
    Kutkuttava kirjasuositus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi hauskaa Saila, kun olet täällä. Juuri edellisenä päivänä olin hiippaillut sinun blogissasi ja katsellut pitkän tauon jälkeen merkintöjä. Olen ollut ihan talviunessa sekä kirjoittajana, että lukijana. Odotan jo kauheasti kevättä ja sitä, että se alkaa ensiksi siellä sinun luonasi ja sitten hiippailee tänne.
      Langoista puheenollen, minulla on lankavarastossa odottamassa ihanaa alpakkamohairia, en ole koskaan mitään sellaisesta tehnyt, katsotaan milloin on sen aika, epätavallinen sävykin minulle, petroolinturkoosihtava. Ja kumma kyllä tuo kuvan pipokin vain jatkaa valmistumistaan. Näissä minun neuleissani on aina sellainen jännitysmomentti, että kun teen vain päästäni, enkä ohjeesta, lopputulos voi olla mitä tahansa.

      Poista