perjantai 2. syyskuuta 2016

Kirjakesä































Tänä kesänä olen ajatellut paljon sitä, kuinka hienoa on osata lukea. On tietenkin ihan mukavaa myös pystyä ilmaisemaan asiansa kirjoittaen, mutta lukemisen taidosta olen ollut etenkin hyvilläni. En muista ollenkaan sitä hetkeä, kun opin lukemaan, koulussa se oli, silloin oli tavallisempaa mennä lukutaidottomana kouluun, kuin nyt. Ympärilläni olevat viisivuotiaat osaavat jo lukea. Oli jokseenkin absurdia, että kun opin lukemaan, en ymmärtänyt vielä kellonaikoja. Kotimatkalla kaverit yrittivät opettaa mitä kellosta pitää tietää. Ekaluokkalainen joutuu murtamaan kyllä aika monta koodistoa.

On ollut erilainen kesä, on ollut mielenkiintoa viihtyä tekstien parissa, lukuinto, lukuhimo, sellainen että suuttuu, jos keskeytetään. Olen ollut piimää lasissa, jota kirja on hörppäillyt, hitaasti olen valunut kunkin tarinan loppuun, toivoen, että vielä olisi sivuja viimeisenkin jälkeen. Hyviä kirjalöytöjä on osunut tielleni kirppiksillä, kuten tuo hienokantinen kuvanveistäjän tytär. Haaveillen olen katsellut kuvia aidoista kirjahyllyistä, upottavista kirjastohuoneista ja suunnitellut omaa versiota.

Jotakin lukuhimostani kertoo se, että koko kesän odotin kirjaston poistomyyntiä ja tämän viikon maanantaina huomasin sellaisen olevan. Lähdimme sadetta uhmaten kävelemään kirjastolle vain huomataksemme, että ensi viikolla, hyvä ihminen, ensi viikolla vasta. Ehkä opin ne kellonajat, mutta päivämäärien kanssa on näköjään edelleen hieman hankalaa.


2 kommenttia:

  1. Sinulla on tuoksuherneitä. Minä kadehdin.

    Minä taisin lukea yhden romaanin kesällä. Olen siitä kovin hyvilläni. Runoja enemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli se lämmin kesän alku, se auttoi herneet kasvuun ja mustat ruiskukat myös (ne vasta olivat hienoja!). Onnistun hyvin harvoin minkään siemenkasvien kanssa, kun en voi esikasvattaa.

      Poista