Saanko esitellä...

Taitava ystäväni Miimu päätti perustaa itselleen toiminimen, siitä tuli MiiMun. Miimu opiskelee muotoilijaksi ja on tehnyt sarjan upeita julisteita, joissa on jotakin ainutlaatuista. Tässä on vain pari esimerkkiä näytillä. 

Nyt pystyssä on myös blogi ja blogissa kauppa. Jos kiinnostuit ja mielit saada omaksesi seinänpiristeen  mainitse tilatessasi Saapasjalan Salonki ja saat julisteen tarjoushintaan 13€/kpl + toimituskulut. Tämä tarjous on voimassa 15.7.2013 asti. Tilaukset Miian sähköpostiin, joka löytyy blogista.

Minä haaveilen tuosta pöllöstä, mikä on sinun suosikkisi?

Hyllypaperit talteen

Jo Pullopostiosaston aikoihin lupailin tehdä hyllypapereista muistoksi taulut. Päätin laittaa ne vanhoihin metallikehyksiin. Jos suutarin lapsella ei ole kenkiä, niin saa sitä kehystäjäkin joskus hortoilla hämärillä mailla. Kaikkia hyllypapereita en saanut napattua talteen, kun eräs remontti-intoinen oli heittänyt ne jo roskikseen.

Ja nuo kesäpimut, ne tulivat Anniinalta lahjapaperina, jonka säästin. Siinä kehys on myös vanha metallinen, mutta lasi on kupera. Pelastakaa aina kuperalasilliset talteen kirpputoreja kiertäessänne, ne on hienoja ja kuolleet jo sukupuuttoon.

Paras naapuri

Meillä on naapurina tämmöinen, hänet tapaa yleensä iltaisin. Viime kesänä heitä oli kolme, nyt kuuleman mukaan kaksi. Kissan ja Siilin kohtaaminen oli utelias ja rauhanomainen. Mikään ei ole niiin hauskaa kuin juokseva siili.

Retkimieli

Lähdettiin retkelle. Ajettiin tunneleiden läpi. 

Perillä paijattiin kissoja ja erästä kaikkiruokaista koiraa. Syötiin oma osuutemme raparperiviidakon harventamiseksi. 

Tylsästä päivästä voi tulla ihan kiva, jos retkimieli pääsee päättämään suunnasta. Parin viikon päästä mennään uudelleen, kun ei ehditty vielä viemään noilta maalaisilta kattoa pään päältä.

Yllättävä keskikesä

Oltiin ilman tekemistä, ilman juhlallisuuksia, ilman huippuillallista ja herkkukakkuja. Mentiin viemään enolle naapuriin juhannuskukkaa ja päädyttiinkin vahingossa vuoren päälle, mökille, serkun luokse, hyttysten syötiksi, vaahtokarkkeja syömään. Myöhään tultiin kylien kautta kotiin ja pellon reunat oli kukkia täynnä. Hämeessä on kaunista, sanoo hämäläinen. Eikä ollenkaan harmittanut, ettei ollut suunnitelmia.

Pikkusiskolle hattu äidin kasvimaalla

Viikonloppuna juhlittiin hattupäistä Herra Puukengän pikkusiskoa. Juhlissa mukana olivat myös paahtava aurinko sekä sammakko (ei paahtava, vaan vinkuva).

Omatkin koulumme päätettiin, saatiin stipendit ja ammatit, toinen on muusikko ja toinen on artesaani. Ei  viitsitty vaivata ihmisiä meidän juhlilla, ehkä sitten joskus.

Tätä seuraa toisenlainen vaihe elämässä, tietämättömyys tulevasta, ajelehtiminen ja mietiskely. Sain valmistujaislahjaksi Iskältä pienen vasaran, siitä on hyvä lähteä.

Yhdenkoon sukkahousut

Sain työssäoppimispaikaltani pari viikkoa sitten kiitokseksi pitkään ihailemani grafiikan, joka on Kati Rapian käsialaa. Teoksen nimi on yhdenkoon.

Kehyksen taidan vaihtaa, sillä meillä tuppaa olemaan melko toisenlaisia nuo kehysvalinnat, liittyisikö sitten ammattiin vai mihin. Ehkäpä jotakin kultaisempaa. Joka tapauksessa tuo sukkahousunainen saa aina hyvälle tuulelle, kun sitä katselee.

Pupun mittainen kasa tilkkuja

Edistyy edistyy. 648 tilkkua leikkasin ja silitin, nyt ompelen pötköjä yhteen. Ylenpalttisen kohdistamisen ajattelun lopetin ja annan mennä vaan, tekeminen on tärkeintä.

Kun yhdistää eripaksuisia vanhoja ja uusia kankaita täytyy olla aikamoinen mestari, että saa kaikki kohdalleen. Minä en ole, mutta käsitöiden tekeminen ei saa aina tyssätä siihen koulun käsityötuntien traumaan, jossa kuusi kertaa neulottu villasukka puretaan seitsemännen kerran.

Salonki lehdessä

Salonki ja salongin vitriiniotus komeilevat uusimmassa Kotoliving-lehdessä. Aamukahvilla luin vahingossa jo koko lehden, vaikka tarkemmin ajatellen olisi ollut viisaampaa säästellä jotakin myöhemmäksi, seuraavaa numeroa, kun joutuu odottelemaan tovin.

Aina pakko tehdä jotain

Vaikka leikata tilkkuja. Vaikka 624 kappaletta. Enää 434 jäljellä.

Mummin ruukku

Kulunein kaikista on Rauha-Mummin vanha ruukku, pidän sitä ohjenuorana, kun etsin kirpputoreilta vanhoja ruukkuja.

Musta ja pieni on hyväkuntoisempi saman tehtaan ruukku, jonka toivon patinoituvan yhtä kauniiksi kuin valkoinen on nyt. Keskimmäinen kermanvalkea on hyvää seuraa noille kahdelle, vaikkei ehkä olekaan niin vanha.

On ollut mukava huomata, että kovalehtiset kasvit, kuten nuo kuvassa, saavat olla rauhassa pureskelijoilta, Kissa Tsaikovski kun on erikoistunut kasvien tuhoamiseen.

Ja tuo kultainen tuossa, se on toinen tarina, mutta hyvän kirpputorionnen tulosta sekin.

Tien ääni ja maan kohina

Maasta puskee kohisemalla ylös kaikkea, krookukset innostuivat ja kohta on tulppaanien vuoro. En pysy perässä, en pysyisi vaikka istuisin niiden vieressä.

Blogi on ollut hiljaa, koska olen ollut opinnäytetyörupeaman jälkeen työssäoppimassa, iltaisin ei tee mieli mennä koneelle, paitsi ehkä ihan vähän Pinterestiin, josta minut löytää Neiti Räsymattona.

Jonna kävi meillä kylässä huhtikuun puolella. Muistan kun käveltiin joskus Helsingissä ja Jonna kertoi kuinka hänen haavetapettinsa on Ken kiuruista kaunein ja mietin, että siinä on kyllä jotakin mystistä ja rauhoittavaa.

En tiennyt silloin, että joskus meidän molempien makuuhuoneissa visertävät kiurut, hassuinta on kuitenkin se, että sama tapetti näyttää aivan toisenlaiselta toisessa paikassa ja toisessa valossa, toisten värien kanssa.