Me ja meidän kissat

Kirjatoukka potee kissakuumetta ja esitti blogissaan muutamia kysymyksiä kissoista. Ajattelin kertoa omista eläinystävistä ja kissallisesta elämästä. Tästä tulee pitkä sepostus.

Tällä hetkellä meillä on siis kuvien mukaisesti kolme kissaa. On Tsaikovski eli Tsaikka, Uula ja Sämpylä. Uula on rodultaan Cornish rex ja tytöt ovat tavallisia maatiaiskissoja.

Lähdetään liikkeelle alusta: ensin oli kissat ja sitten vasta tulin minä. Puukenkämies oli lähtenyt hakemaan itselleen yhtä kissaa, mutta toikin kotiinsa kaksi. Alkuasetelmaan lisätään vielä allergiani ja se, että kissat olivat minulle outoja eläimiä. Tutustumisvaiheessa kissat majailivat sängyn alla ja ajattelin, että ai tämmöisiä. Vähitellen lämpesimme toisillemme ja meistä tuli kavereita, ihan vieruskavereitakin joskus. Tytöt ovat kuin sisarukset, vaikka eivät ole samasta pentueesta, samalta maatilalta kyllä, Tsaikan alkutaival on ollut hankalampi ja se on käytännössä kesytetty villikissasta.

Muutimme kerrostaloon minä, Puukenkä ja kissat. Totuttelin siihen, että elämä oli toisenlaista, kuin asuessa koirallisen serkun yläkerrassa. Tarkkailimme toisiamme, minä ja kissat, joskus ujopiimä tuli viereen sohvalle tai molemmat kissat hyppäsivät päiväunipeiton päälle ja nukahtivat siihen. Kaikki oli mukavasti, kunnes Sämpylä alkoi merkkailla nurkkia, molemmat tytöt pitivät myös aikamoisia konsertteja. Oli aika tavata eläinlääkäriä. Helpotus löytyi, kun molemmat tytöt leikattiin.

Sen jälkeen elämä oli melko tasaista, kunnes kesällä 2011 tiellemme tepasteli Herra Gordon Ramsay eli Kokki, ensimmäinen tapaamamme Cornish rex. Kissakuume tuli välittömästi, sellainen kiharakissa oli saatava, omituinen kissa, joka oli rohkea, korkeajalkainen ja seurallinen. Halusin nähdä kissan kasvavan, sillä tytöthän olivat jo valmiiksi kokonaisia, kun tulin heidän elämäänsä. Haaveilimme kuitenkin melko passiivisesti, sillä kissakasvattajat olivat aika kaukana meistä ja rotukissat maksoivat monta rahaa. Oli aikaa tutustua rotuun ja ajatukseen.

Uula syntyi joulukuussa 2011 sopivan lähelle meitä ja päätimme mennä katsomaan pentuja, kaksi poikaa oli vapaana ja päätös oli ensimmäisellä kerralla jo ihan selvä. Meille kävi hyvin, sillä saimme käydä katsomassa pentuja useaan otteeseen, luovutusiän odottelu ei käynyt niin pitkäksi. Ystävystyimme perheen kanssa, jossa kissanpennut kasvoivat ja löysimme myös hyvän yhteyden kasvattajiin, sellainen on kullanarvoista, että on joku jolle soittaa ja kysyä kissa-asioissa. Maaliskuussa saimme Uulan kotiin ja alkoi elämä kolmen kissan taloutena.

Tytöt olivat jo alunperin hitsautuneet niin hyväksi tiimiksi, ettei siihen mahtunut kolmatta pyörää. Tyttöjen mielestä pentu ei ollut niin ihana ja söpö, kuin ihmiset väittivät. Mitään suuria yhteenottoja ei kuitenkaan koskaan tullut ja päätimme elää asian kanssa ja katsoa mitä aika tekee. Nykyään Tsaikka nauttii kovasti niistä hetkistä, kun Uula on alakerrassa tai nukkuu jossakin piilomajassaan. Joskus kaikki kolme saattavat olla samaan aikaan sängyllä, mutta se on harvinaista. Sämpylä on kuitenkin sen verran sopeutuvaista sorttia, että silloin tällöin voi laittaa leikiksi Uulankin kanssa, vaikka yleensä huumorintaju ja kärsivällisyys eivät ole samaa luokkaa. Uula hakee ihmisestä paljon sitä, mitä ei kissakavereiltaan saa, leikkikaveria, seuraa ja hellyyttä.

Uula on täysin ja kokonaan rotunsa edustaja, sillä on aina hauskempaa siellä missä tapahtuu ja jos mitään ei tapahdu on laitettava tapahtumaan. Se kiipeilee milloin mihinkin, se matkustaa olkapäällä ja ruokahalu sillä on loputon.

Kaikki tämän huushollin kissat tykkäävät silityksestä ja rapsutuksesta, mutta villikissasta kesytettyä Tsaikkaa ei voi nostaa syliin. Uula ja Sämpylä ovat tottuneet käsittelyyn, hoitotoimenpiteisiin ja kynsienleikkuuseen, ne myös ulkoilevat kesäisin valjaissa, mutta muutoin kissat ovat sisäkissoja, joiden metsästysvietin kohteina ovat satunnaiset kukkakärpäset.

Allergiasta sanottakoon sen verran, että ympärivuotisesta allergialääkkeiden syömisestä on päästy, enää vaivaa luonnon tarjoamat kevät -ja kesäpölyt. Siedättyminen on uhkarohkeaa, mutta mahdollista. Kissoista on tiettyjä kuluja, mutta eivät ne sentään hevosiin ole verrattavissa. En vaihtaisi kissallista elämää kissattomaan elämään.

Vinkkinä Kirjatoukalle: kaikki se mitä Pekka Töpöhännässä kerrotaan ei ole totta. Hangossahan on hyvät kala-apajat, kissat tykkäävät kalasta ja kalastajat kissoista. Meille saa tuoda kissoja hoitoon, me ei matkusteta mihinkään tai minä en ainakaan matkusta. Lukea kannattaa ainakin Päivi Ylikorven Kissanhoidon käsikirja, josta olenkin jo kirjoittanut aiemmin.