En ole pitkään aikaan esitellyt mitään tekelettä tai oikeastaan en ole pitkään aikaan yhtään mitään täällä höpissyt, huhtikuu on täynnä takkuja. Huomasin yhtenä päivänä, että sekava korujärjestys kyllästytti. Keräilemiini Iittalan vitriineihin mahtuu vain matalia koruja, lähinnä korviksia ja riipuksia, mutta kun koruharakalla on paljon muutakin hienoa, joka menee ihan hukkaan nukkuessaan laatikossa. Näkeehän niitä itse harakan kaulallakin, mutta usein vain yhden kerrallaan. En halunnut mitään kovin järjestelmällisen näköistä ratkaisua ja tapetti inspiroi lähtemään kaupan sijaan pihalle.
Siispä saapastellen takapihalle. Viime vuonna leikattuja orapihlajan paksuja runkoja oli takapihan puupinon luona, otin sieltä yhden ja kuorin puukon puuttuessa mattoveitsellä, tuloksena vain yksi haava peukaloon, mutta kunnon keppimaakari ei itke, eikä valita.
Toin kepukan (huom. hieno verijälki kyljessään) sisälle kuivumaan ja muutaman päivän kuluttua sudin sen akryylimaalilla, niillä väreillä mitkä tuntuivat hyvältä silloin. Ajattelin, että tämä vaihtaa väriä mieltymysten mukaan ja korutkin siinä luultavasti vaihtuvat. Eikä ollenkaan haittaa, vaikka se joskus roikkuisi ihan yksinäänkin ilman koruasukkaita.
Lähes ilmainen tekele, eikä ollenkaan järjestelmällisen tai täsmällisen näköinen.
Ps. Terveisiä Iinalle, joka on keskimmäisten nauhakorujeni takana. Ne ovat ihan suosikkieni joukossa, aina tulee hyvä mieli, kun laittaa ne kaulalleen.
Kivan näköinen ja sopii värienpuolesta hyvin tapettiin..:)
VastaaPoistaKaunis koruteline.
VastaaPoistaSaako teillä tosiaan roikkuvat korut olla rauhassa kissoilta?!?! Meillä superaktiivinen cornari roikkuu itse kaikessa joka vähänkin roikkuu tai heiluu. :D
Hei, voi että. TUlee ihan minun entinen kaupunkikoti mieleen. Siellä roikkui tuomoinen oksa koruineen (tosin maalaamaton). Sillä oksalal oli vaan pikkuoksia sen verta enempi, että mahtui melkoinen määrä koruja. Sittemmin kun oksasta luovuin, olin ihan pulassa niiden korujen kanssa. Viime vuonna hankkiuduin noin puolista eroon.
VastaaPoistaIhana oksa!
Irmastiina: Luulen, että kesän kuluessa se vaihtaa väriään johonkin vihertävään, tuohon tapettiin on yllättävän helppo löytää kaverivärejä.
VastaaPoistaJaana: Tuo on aika ylhäällä kyllä, ei Uula ainakaan vielä ole kiinnostunut siitä, mutta jos sinne laittaisi vaikka ponnareita, niin varmasti olisi alapuolella mittailemassa miten sinne voi hypätä. Semmoinen älytön pomppiminen on kyllä unohtunut iän myötä, ei enää tarvitse repiä sitä alas hattuhyllyltä.
Agaba: Olen joskus nähnyt tämmöisen rekin, jossa roikkui vaatteita henkarissa, siitä se idea on varmasti jäänyt mieleen. Sellaiselle kauniiden vaatteiden esittelyrekille ei kuitenkaan ole täällä tilaa, joten nyt saavat olla esillä kauniit korut, joista jokainen on omalla tavallaan tärkeä ja usein käytössä.
Miten tämä blogi-ihanuus on jäänyt minulta aivaan huomaamatta? Teidän tyyliin taas herkullisia kuvia <3
VastaaPoistaIina: Hyvä kun löysit perille. Tää on semmonen sekalaisempi blogi, jota kirjoitan itsekseni, tuolla toisessa meitä on kaksi. Se mikä kuuluu tänne ja mikä kuuluu toiseen blogiin on välillä aika häilyvä raja, mutta molempia blogeja ehdottomasti tarvitsen.
VastaaPoista