perjantai 13. helmikuuta 2015

Pää poikki ja messinkinen pitkäkorva

































Hymytön tyttö hyppäsi hyllyltä ja katkaisi kaulansa, katselee nyt liimattuna, kun hymypojilla on vastapäätä kahvikutsut. Ei hymyilytä vieläkään. Donna esittelee sirkustemppujaan, päälläseisonnan maailmanennätys mielessään.

Uusin tulokas sirkukseen on messinkinen jänis. Kuten aiemmin kerroin voi huono kirppistuuri olla kääntymässä parempaan. Pienen salapoliisityön jälkeen löysin miltei samanlaisia jänöjä Etsyn vintagepuolelta, että ehkäpä hän on vanha.

Tavarat kokeilevat eri paikkoja, kuin Kultakutri sänkyjä ja tuoleja. Ne seilaavat ja sitten jäävät johonkin, missä niillä on hyvä olla.

7 kommenttia:

  1. Kiitos postista! Kirjoitan takaisin, kun saan ajatuksiani hieman johonkin järjestykseen kodin suhteen.

    Tuosta hymyttömästä tytöstä ainakin heti tuli mieleen meidän uuden kotimme henki, siellä on jotenkin hänen näköistään. Tahtoisin osata sitten valinnoilla tukea sitä henkeä.

    VastaaPoista
  2. Kauniita kuvia. Ja ihana peltipurkki!

    VastaaPoista
  3. Ilona: No sehän on sitten hieno paikka se uusi koti. Hymytön tyttö on vastine hymypojille, joita mokomalla puukengällä on kaksi. Hymyttömän tytön on tehnyt mummo, jolla oli kaunis nimi.

    Hosuli: Se purkki löytyi vintiltä täynnä tuikkuja. On aloitettu syksy vähän aikaisemmin tänä vuonna ja poltettu ahkerasti tuikkuja.

    VastaaPoista
  4. Se on hyvä, että tavarat saa seilata ja jäädä siihen, missä niillä tuntuu mukavalta;) Tuossa jänössä on jotain! Ihan varmasti kauneutensa lisäksi huippulöytö!

    VastaaPoista
  5. Hyvä mieli: Tänä aamuna huomasin, että jänikselle oli ilmestynyt lasinen kaveri. Luulen tietäväni, että serkkuni on salamyhkäisesti sen siihen laittanut. Tavarat voivat siis myös vain ilmestyä jostakin ja jäädä paikalleen.

    VastaaPoista
  6. Onpa hieno pitkäkorva! Jaan keräilyharrastuksesi noista Paumesin kirjoista. Minulta löytyy kyllä vain kolme. Haaveilen siitä suomalaisten keittiökirjasta.

    VastaaPoista
  7. Saija: Käy ihmeessä kirjakaupassa, se keittiökirja on tosi nätti. Siinä on mukana reseptejäkin. Me arvailtiin mitä resepteihin oikein tulee, kun ei tuo japani niin luonnistu, numerot me vaan ymmärrettiin. Onneksi kirjoissa on kuitenkin eniten niitä kuvia. Selvää ajattomuuden henkeä Paumes-kodeissa on selvästi, koska kymmenenkin vuotta vanhat kirjat tuntuvat vielä raikkailta ja persoonallisilta.

    VastaaPoista