Vihreä

Vihreä on uskollinen ystävä, se on kuin joku otus joka seuraa minua elämän eri vaiheista toisiin, joskus se on vaalea, joskus minttu ja silloin tällöin tummakin tai kirkas. Lempivärini se ei ehkä kuitenkaan ole, mutta lähellä sitä.

Vihreitä ovat olleet asiat, joista olen ollut ylpeä, kuten 12-vuotiaana saatu oma huone ja yhdeksännellä luokalla ommeltu juhlapuku vanhasta Metsovaaran verhosta, käytän sitä edelleen. Vihreää on myös matossa, jonka tein kesällä 2008.

Työhuonekin on vihreä, se on ollut hyvä valinta, vaikkei huone työhuoneena olekaan vielä toiminut. Sävyksi valitsin sellaisen, jossa on paljon keltaista. Se on ainoa huone, jossa on maalatut seinät, ihan vaan siltä varalta, jos inspiraatio iskee ja seinän värin on vaihduttava.

Ystäväni Laura sanoi joskus, että kamalin väriyhdistelmä on pinkki ja vihreä. Juuri se on minun lempparini, siltikin voimme kävellä kadun samalla puolella. Kuten jo aiemmin sanottu, nämä väriasiat vaan herättävät tunteita.

Valkoinen on pariväri

Valkoinen esiintyy täällä harvemmin yksin, se on läheisriippuvainen kavereistaan, enimmäkseen mustasta, joka on sen bestis. Valkoista meillä on katot, lattiat ja ovet, sillä tässä talossa on pienet tummareunaiset ikkunat, joista tuleva valo on kaikin tavoin maksimoitava, siksi siis valkoista. Ja kyllä valkoisia lattioita saa olla siivoamassa usein, mutta lohduttaudun sillä, että niissä lian sentään huomaa ja tulee tartuttua lakaisuvälineisiin.

Keittiöstä tulee luultavasti yleisväritykseltään valkoisin huone koko huushollissa, mutta koska se on mieshenkilön oma huone, luulen sinne tipahtelevan hiljalleen väriä erinäisten esineiden muodossa, niin ja onhan sinne tulossa se turkoosi tapettikin, josta kerroin aiemmin.

Pidän kuvioista enemmän valkoisella ja raikkaalla pohjalla, siksi vaikka meillä paljon onkin 60 -ja 70-lukujen esineistöä niistäkin ne raikkaimmat ovat miellyttäviä, eivät niinkään oranssit ja ruskeat. Toisaalta tykkään myös kovasti Kummitustalon Stellan tumman värikkäästä värimaailmasta ja värisilmästä, siihen ei kyllä paljon valkoista kuulu.

Valkoisia joista tykkään: kananmunat (kuvassa ne ovatkin näköjään vähän sotkuisia), vaniljajäätelö (mieluiten kolmen kaverin), maitokiisseli, omenankukat, lumihanki, jääkarhut ja hanhet.

Vaatteissa valkoista on lempivillatakissani, joka on ystäväni Raisan vanha. Muuten valkoista on vain muiden värien kanssa, kun vilkaisen vaaterekkiä.

Näiden väriasioiden kanssa olisi hullua sanoa, niitä "en koskaan"-lauseita, mutta sanoisin kuitenkin, että kokovalkoista kissaa en haluaisi, en kokonaan valkoista talvitakkia, enkä hotellilakanoita omaan sänkyyni.

Entäpä sinä ja valkoinen? Ahdistaako vai rauhoittaako? Onko se väri ollenkaan?

Eteisessä paistaa aurinko

Ja eteisen lattialla istun minä. Matot rispaantuvat toisesta päästä ja kissat rullaavat ne vauhdilla kasaan. Katossa roikkuu kesäinen juhlapallo, ihan muuten vaan. Jos yläkerran eteinen olisi kuukausi, se olisi se kuukausi, kun suurikukkaiset liljat ovat rehevimmillään, melkein ohi. Silloin ilta-auringon sävy on vahva ja yö on jo pimeä. Elokuu, luulen sen olevan.

Olen miettinyt värejä paljon sen jälkeen, kun kirjoitin niistä. Aion palata siihen aiheeseen vielä.

Täti violetti

Suhde violettiin on paljon yksinkertaisempi, kuin suhde siniseen. Pidän siitä, vaikka lienee se hieman sukua siniselle, olemme kuitenkin olleet ystäviä aina. Muistan, kun olin lapsena innostunut kivistä, minulla oli hieno jäävuoren näköinen ametisti.

Kukissa violetti on usein kauneimpia värejä, kuten vaalean liilat tulppaanit, anemonet ja lupiinit.

Noilla Elsa Beskoweilla yritämme kummityttöni toisen kummitädin kanssa torjua Hello Kittyjä ja muita hirvityksiä, mutta Täti Violetti, se olen minä ja muki on minun. Kummitytölle on seuraavaksi menossa Auringon muna- kirja, muuten vaan lahjaksi, kun syntymäpäivä ja nimipäivät osuvat vuoden toiselle puoliskolle.

Entä sinä? Onko violetti ystävä, oksettava lapsuusmuisto vai hyvän päivän tuttu? Yhdelle ystävälleni se ainakin on lapsuuden väri ja sitä pitää välttää kaikin keinoin. Terveisiä lilarepputytölle.

Lellipennun peti

Mieshenkilölle mainoskuva, jossa italianvinttikoira mainosti Bibi & Bim-tuotteita oli liikaa, aivan liikaa. Hän tuntee suurta vetoa pieniin vinttikoiriin, toivottavasti ihailee kaukaa, koska näillä pakkasilla olen iloinen sisäkissoista ja niiden tavasta käydä hiekkalaatikolla. En yhtään kadehdi koiria, enkä niiden ihmisiä.

Sellainen kiva peti oli kuitenkin ostettava heti lellipennulle uunin päälle. Kuvio valkoisella pohjalla sopi valkoisen uunin päälle, mutta kerrottakoon tässä samassa, että mieshenkilölle tuli reiluuspuuska ja hän sitten päätti tilata myös mustan, tyynymallisen tytöille.

Ja ei, kuviossa ei ole koiria, vaan otuksia, jos Uulalta kysytään, eihän sitä nyt sopisi kissan missään koirapedissä nukkua päiväuniaan.

Hyvin kelpaa ja hyvin nukuttaa. Tämä ei ollut mainos, vaan kertomus ostohysteerisestä miehestä, jolle italianvittikoirat ovat heikko kohta.

Minä ja sininen

Sininen on maitopurkin, siniristin ja maitosuklaan kääreen väri. Sininen on vanhempien makuuhuoneen ja yhden tädin väri. Auton ja hammastahnan väri. Sininen on poikavauvan onnittelukortin ja kylmässä järvessä paleltuneiden huulten väri. Ollaan oltu melko etäisiä sinisen kanssa pitkään, sanoisin, että viileät, mutta tarpeen tullen siedettävät välit meillä. Turkoosi on ollut sama asia kuin sininen, se ei ole mitenkään erottunut sinisten joukosta. Harmaansininen ja petrooli ovat olleet siellä myös. Yksi mytty, väriä josta en oikein pidä.

Kun valitsimme Ken kiuruista kaunein- tapettia makuuhuoneeseen pari vuotta sitten, samalla viivalla olivat kelta-vihreä ja tämä vaaleanpuna-sininen. Mutta vaaleanpunainen liverteli huokuttelevammin, olin valmis sietämään sinistä. Sitten kesällä löysin sinisen pikkukaapin, joka oli juuri sitä poikavauvan onnittelukortin sinistä, katselin sitä maalipurkin kuvat silmissäni, mutta se löysikin väriparinsa tapetista ja olin valmis sietämään sen väriä. Nykyisin jopa tykkään siitä yöpöytänäni.

Vaatteissa sinistä olen oppinut sietämään jo aiemmin, farkun värisiä farkkuja jalassani ei kyllä nähdä, mutta siniset kengät omistan ja muutaman turkoosin vaatekappaleen. Astioissa meillä on mutamia eri sinisen sävyjä, mutta yleensä ne yhdistetään muihin astioihin ja vaikutelma on värikäs, ei sininen.

Sitten jostain puun takaa tulee pureva perhonen, joka laittaa meidät valitsemaan keittiöön turkoosipohjaisen tapetin. Tämä hämmentää minua edelleen, vaikka tapetti on jo ostettu. Sinne se kuitenkin tulee, keittiön ikkunaseinälle, hämmentämään sekä meitä, että meidän värimieltymyksemme tuntevia. Varasin jo ruokahuoneeseen eli salonkiin taideteoksen, jossa on turkoosia ja sinistä, terveiset vaan Tukholmaan, en malttaisi odottaa.

Siedätyshoito siis toimii.

Ajattelin kirjoitella näistä värikavereista ja värivihollisista enemmänkin, yksi väri kerrallaan. Mitä sinä tuumaat sinisestä?

Tuliaistyyppi

Aina pitää tuoda tuliaisia, jos käy jossain ilman minua, se on sääntö ja koskee lähiomaisia ja kaikkia halukkaita. Olen monta kertaa myös ehdottanut mieshenkilölle matkustelua ilman minua, jotta saisin tuliaisia. (En sanoisi hänen innostuneen asiasta tai tuliaissäännöstäni.) Mutta kun en ole matkustajatyyppiä, vaan tuliaistyyppiä.

Tällä kertaa mieshenkilö kävi niinkin kaukana, kuin Helsingissä ja toi tuliaisena Paumes-kirjan. Olen nyt "lukenut" sen läpi ainakin kymmenen kertaa, eikä riitä millään, pakko selata vaan vielä uudestaan. Huijasin myös melkein onnistuneesti, kun sanoin kirjantuojalle osaavani lukea japania.

Onneksi noita kirjansivuja on huippuvaikea kuvata (huomaa sormien asento), joten pakko on sun siellä myös matkustaa Helsinkiin ja ostaa oma, jos tahdot nähdä lisää. Tai tilata voi myös Japanista asti, itse kustantamosta. Se meni kyllä liian hankalaksi minulle, vaikka osaankin lukea japania, en vain ymmärrä lukemaani.

Onneksi on myös Beloved, josta saatoin tilata pari lisää, ihan vaan, että tulis päivitettyä sohvapöytäkirjallisuutta, vaikka ei oo sitä sohvapöytääkään. Ja jos on ostolakossa, niin voi tulla meille selaamaan Paumes-kirjoja, lupaan keittää kahvia.

Pakkasmarjakuussa

 

Ripustettiin näyttely. Tapetoitiin. Viimeisteltiin.

Naparetkikuussa

Muutettiin ylös ja yskittiin.

Kahvikutsukuussa

 

Oli syntymäpäiviä, kirppispöytä, pajunkissaretket ja mukavia vieraita. Elämisen opettelu yläkerrassa alkoi.

Palaavan valon kuussa

 

Tein opinnäytetyötä. Oli seminaarit. Oli krookukset ja syntymäpäiviä.

Satunnaisten kamelien kuussa

Tein tilkkupeittoa ja tilaustöitä. Uula ja Sämpylä totuttelivat valjaisiin. Istutettiin ja toivottiin kasvua ja satoa. Nautittiin brunssista artesaanien seurassa.