Kevät pikana 2

Sellaiset kasvit ovat jotenkin kiehtovia, joissa jokainen vaihe on mielenkiintoinen. Tulppaani tietenkin ja tarhakylmänkukka, se muuttuu kukittuaan selvästi vedenalaiseksi eläjäksi, jokin polttiaiseläin.

Äsken vielä tummanpunaiset koristeomenapuun kukat ovat nyt vaaleanpunaisia. Kalliokielon nuput ovat pitkään kuin valkoisia papuja piilossa, sitten avautuvat pieniksi suipoiksi ohuiden sormien sormustimiksi.

Nyt mennään liian lujaa. Laukat availevat kukkaryppäitään ja ne kun ovat meillä yleensä juhannuksen kukkijoita. Tien penkalla on jo lupiineita. Pysäyttäkää tämä juna hetkeksi, vaihtaisin resiinaan.

Kevät pikana 1

Talvi rouskutti meiltä paljon kukkijoita. Maan syli on ihmeellinen ja toivon vähän, että joku saattaa nukkua tämän kesän ohi ja jatkaa seuraavana, niistä kun ei aina tiedä.

Tuli lämmin ja kaikki kasvoi kohisemalla, silmä juuri ja juuri ehti mukaan, mutta mieli ei, kamerasta puhumattakaan. Nämä ovat kolmen viikon takaa, kun kaikki oli vielä aluillaan.

Paluu raparperin aikaan

Talossa on taas tasapaino, kun puutarhavastaava on palannut kotiin ja aiheet keskusteluissa voivat olla muutakin, kuin hurr hurr mau mau saako nappularuokaa heti lisää, kun on syönyt suunsa tyhjäksi, miten niin ihminen ei laita lankakeriä pöydälle kissaa varten jne.