Olen aina ollut muistikirja -ja vihkotyyppiä, enemmän käsinkirjoittaja. Olen ollut aina kiinnostunut asioista ja ihmisistä, eri tavoista elää ja etenkin tehdä taidetta. Olen säilönyt pääni sisällä vuosikaudet ideaa jostakin ihmisiä yhdistävästä ja monitaiteellisesta.
Eilen meillä kokoontuivat luovuuslaboratorion ihmiskoekaniinit. Paikalle pääsivät neljä kuudesta kutsutusta, ensi kerralla toivottavasti kaikki. Olen yli vuoden ajan kehitellyt omaa tapaani yhdistää asiat joita osaan, joita olen opiskellut ja sisäistänyt. Perustin siis oman luovuuskoulun tänne meidän yläkertaan. Kysymys on tehtävistä ja keskustelusta, ajatuksista ja arjen nyrjäyttämisestä seikkailun puolelle. Aikuisten vakavasta leikkistä, tutkimisesta ja heittäytymisestä luovempaan tapaan tehdä asioita.
Ihmisjänöt tunsivat vain minut, jotkut paremmin, jotkut olivat uudempia tuttavuuksia. Tästä alkoi uusi vuodenkierto, marraskuusta marraskuuhun teemme matkaa epävirallisesti ja kotikutoisesti, sen jälkeen toivon, että toiminta laajenee kodin ulkopuolelle ja syntyy muitakin luovia parvia, joihin sukeltaa.
Olen innoissani, olen nöyrästi ylpeä tästä projektista ja tavattoman kiitollinen niille ihmisille, jotka ovat osana tätä. Kiitollinen olen myös maankorven erakkomartalle, joka auttoi matkaan, kysyi, kokeili ja uskoi ja uskoo edelleen siihen, että treffit luovuuden kanssa kannattavat.
Voi olla, että
Anselmin blogissa vuoden aikana uutisoidaan joitakin palasia laboratoriokokeista ja täälläkin saatan kertoilla tapahtuneista asioista. Kerrankin on sellainen talvi, ettei tarvitse vaipua horrokseen ja istua nurkassa. Ja vihdoin on se aika, kun saan tehdä sitä mitä parhaiten osaan.
Ps. Muihin kaupunkeihin ja etenkin Tamperelaisten pariin mieleni kovasti halajaa ensi vuonna, joten laita tämä korvasi taakse tiukasti, jos tahtoisit harrastukseksesi jotakin sopivan poikkitaiteellista ja erilaista. Sähköpostiosoitteen löydät sivupalkista.
