Neljä kirjaa

Kuvissa kirjamessuostokseni, ajatelkaa, että siitä valtavasta hallista, miljoonien kirjojen joukosta kannoin kotiini oikeasti vain neljä kirjaa. Neljä, mikä itsehillinnän huipentuma.  Näiden kirjojen perusteella voikin jo tehdä syväanalyysin luonteeni laadusta. Kas näin:

- Yrittää vähän osata puutarhuroida, vaikka totuus on se, etteivät ne sipulit ole vielä edes maassa asti. Peittelee osaamattomuuttaan valtavalla kasalla puutarhakirjoja.

- Leikkimisen osaa paremmin, kuin kukkaset, mutta ostaa siihen kannustukseksi ylvään opaskirjan.

- Lohdutukseksi siitä, ettei ehtinyt Tommi Toijan näyttelyyn Amokselle ostaa itselleen edes kirjan. (Mikä idea on pitää museota kiinni tiistaisin?)

- Muistaa vaikuttuneensa Katja Tukiaisen valtavista tyttöhahmoista Boutique-näyttelyssä 2012 ja maalauksista Punahilkka-näyttelyssä 2011. Ostaa kirjan muistaakseen ja voidakseen katsella päälle vyöryäviä värejä.

- Asettaa kirjat tyynylle, josta ei vaivaudu huiskauttamaan pois roskia ja kissankarvoja.

Kuvissa näkyvät kirjat:

Kaisa Järnefelt, Meiju Niskala, Anne Vasko - Leikki vieköön!

Saila Routio - Kukkia sipuleista

Tommi Toija - Minä - Me

Katja Tukiainen - Works part two

Kuka pelkää noitia

Autot heittävät lätäkön hännän jalkakäytävälle. Leveä loiskahdus. Orava ristii tassunsa ja rukoilee lisää ruokaa. Tuo karvahäntäinen rotta saa minut heltymään joka kerta. Sataa niin, että pihlajan harmaat oksat huojuvat, karkkimarjat pitävät kiinni, kunnes joku nokakas ne nappaa. Seison pitsilehden vieressä ja toivon, että se säilyisi ilman konduktöörikissan rei'itystä. Palmuvehkan juurella seisoo paimenpoika, jolla on tapana pudottaa kätensä tasapainoa vaativissa tilanteissa.

Sisällä on hämärää, muttei niin hämärää, kuin ennen, sillä kesän aikana ikkunat muuttivat väriään valkoisiksi. Ensi kesänä sitten sisäpuoleltakin. Ikkunoiden välissä roikkuvat lyhtykoisot jonoissa, kaikki vähän toisistaan eroavissa sävyissä, niissä sentään onnistuimme tänä kesänä, sillä hyväksi havaitulla hoito-ohjeella, ettemme tehneet niille mitään.

Iltaisin luen ääneen noidista, niistä jotka muuttavat lapset hiiriksi ja eläydyn liikaa Mahtavan Ylinoidan puhetapaan. "Älä huuda" sanoo vieressä kuunteleva, ehkä sitä pelottaa. Kohtasimme Puukenkämiehen kanssa luultavasti oikean noidan kirjamessuilla, siinä oli jotakin hyytävää. Jälkeen päin kyllä pelotti.

Tavallista

Neilikat ovat kiitollisia, pidän sellaisista monen viikon kukista.

Ikkunainstallaatio pakattiin viime viikolla laatikkoon odottamaan tulevaa. Toivoisin voivani vähän kiertää sen kanssa tätä maata ensi vuoden puolella, mutta katsotaan nyt järjestyykö rahoitus. Jos sinulla on tiedossasi hyvä ikkuna, otan vinkkejä vastaan kahviloista ja pienistä putiikeista.

Vinttiä on tyhjennetty ja täytetty ja siinä välissä lisätty lämpöä seinän väliin.

On täytetty teevarastot. Maisteltu uusia teemakuja. Kerätty talviomenat. Roikuttu puussa. On nähty kummitäti. On kaivettu maa-artisokkia. On ollut tässä kaikenlaista, kuten tuo piinaava piste objektiivissä puhdistusyrityksistä huolimatta.

Sellaista tavallista ja arkista vain.