maanantai 21. elokuuta 2017
Aamukahvien välinen lyhyt aika
Tänä kesänä tai oikeastaan tänä vuonna olemme olleet uppeluksissa, syvällä eväisten ja kiduksisten maailmoissa. Sukelluspuvun sisäisessä kuplassa molemmat. Olemme vieneet itsejämme välillä tuulettumaan muun taiteen äärelle ja taas palanneet kotiin raikkaina ja jatkaneet siitä mihin jäimme. Päässä on satoja asioita, eikä oikeastaan kannata kallistaa päätä ollenkaan, kun niitä "muistamuistamuista"-juttuja tipahtelee sitä mukaa korvista unohduksiin lattialistan väliin ja lavuaariin. Ensi-ilta on pieni tukistuksen tunne jossain niskavilloissa, se tulee kuitenkin, vaikka hirvittää.
Koti näyttää siltä, että kimalleturkkinen villisikalauma olisi käynyt kylässä, juossut kissanhiekkalaatikon kautta matot rullalle, leikellyt leipää siellä täällä, maalannut ja kokeillut kaikkia joskus puhtaina olleita astioita. Salongin pöytä on tyhjennettävä joka toinen päivä kaikesta epämääräisestä, eikä kukaan muista käydä postilaatikolla. Jos olisi taipumusta parrankasvuun näyttäisin jo joulupukilta. Mutta ylimmäisenä ajatuspinon päällä on kuitenkin varmuus siitä, että hyvä tästä tulee, kerrassaan loistava.
On ihan pieni vinkkikin. Se tulee tässä. Lue kuvassa oleva kirja, sillä sen kuvissa on jotakin erityistä, ne henkivät sateisia päiviä ikkunan äärellä, on ehkä kevät, lyijykynä kädessä, tekee mieli piirtää sade, ikkunan takana on ehkä Helsinki. Osaisipa noin hyvin ja toisaalta kylläpä on hyvä, että joku osaa ja on tämänkin kirjan tehnyt. Mikkelin kuvitustriennalessa oli näitä Elina Warstan kuvia ja paljon muitakin hengästyttävän hienoja kuvituksia.
Ei muuta tällä kertaa, päätän raporttini tähän.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)