sunnuntai 20. tammikuuta 2013
Pakkasmarjakuussa
Postissa odotti jälkijoululahja. Anniinan tekemä kalenteri meidän seinällemme. Nyt on sen mukaan pakkasmarjakuun 20. päivä.
Eilen oli pakkasmarjakuun prinsessataivaspäivä, piti vähän ihmetellä, kun hetken oli niin huimat värit. Oli ulkona nukkuva poika ja hiustenpidennyksiä piirtävä tyttö. Oli pannulla lämmitetyt karjalanpiirakat ja niin kivaa.
sunnuntai 13. tammikuuta 2013
Todellisuusraportti 2
Löysin kirppikseltä kauniin vanhan karkkipurkin, hintalapussa luki, että olisi 30-luvulta. Toisessa avovitriinissä on kumiotus, jota en voi laskea silmistäni, niin paljon siitä tykkään.
Joulupukki toi minulle Maija Poppasen ja uuden salkun. Myös tohvelit, ostoskassi ja iloiset sukat ovat olleet kovassa käytössä.
Kissa S on kasvanut suurnaiseksi syömällä muidenkin ruoat ja lepäämällä lopun aikaa, kaikenlaiset juoksentelut hän jättää suosiolla muille. Pitäisi varmaan hankkia sukset, josko talviliikunta innostaisi viiksekästä ystävää. Minisukset ja pipo, ettei korvia palele.
Viimeisessä kuvassa esimerkki siitä, mitä kaikkea täältä talosta löytyy.
perjantai 4. tammikuuta 2013
Todellisuusraportti
Elo on ollut uneliasta tasaraitaa, sisäänhengityksellä harmaata ja uloshengityksellä nenäliinasilppua. Yhtä mielenkiintoista kuin loska kumisaappaan kärjessä. Meni marraskuu ja joulukuu, tuli tammikuu, ei yllätä sekään ketään.
Sänky on edelleen samassa paikassa, kuin kesäkuun alussa, vain nukkujat ovat kääntäneet päänsä toiseen päähän kylmän vuoksi. Onneksi kaikki muu ei ole kuin kesäkuun alussa. Saan vihdoinkin raportoida edistyksestä.
Yläkerran seinillä kiurut ovat aloittaneet olonsa, eteisessä kukkivat liljat ympärivuotista ihanuuttaan. (Tapettiliisteriä aikani katseltuani ei tehnyt mieli syödä maitokiisseliä, hetken ne muistuttivat toisiaan.) Revin iloni noista väreistä, joita olemme valinneet ylös. Vessan lattian punaiset laatat, työhuoneen sylin kaltainen vihreä, makuuhuoneen odotettu kiuru ja suloisin koskaan tapaamani eteisen väri, jota en haluaisi sanoa pinkiksi, koska pinkki tuo mieleen tyttölapset ja glitterin. Niin ja valkoinen, joka kannattelee kaikkea ja antaa tilaa.
En uskalla sanoa päivistä tai viikoista, mutta lähellä ollaan. Sen jälkeen lupaan reipastua, kun todellisuuskin on jotakin muuta, kuin ruman ruskea seinä ja savupirtin kaltainen pimeys.
Onko siellä ketään saapasjalan tovereita, jäinkö salonkiini yksin vai huudatteko kanssani keväälle keväthuudon, kun sen aika koittaa, vähän valomman ja vähän pidemmän päivän aika?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)