Kun lahjetta tehdessään tajuaa

 

Että ei kyllä kertaakaan halua kuulla huomautuksia Harry Potterin väreistä. Että en varmasti ole mitään Potter-lahjetta tässä nyt tekemässä, vaan ihan tosi hyviä villahousuja itselleni.

Jotkut väriyhdistelmät assosioituvat tiettyihin asioihin, kuten sininen ja vihreä yhdessä ovat minulle Neste. Keltainen ja punainen ovat Nalle Puh. Oranssi ja turkoosi ovat Pelicans. Tietty sinivioletti on Kokoomus ja keltainen ja sininen Ruotsi.

Nämä ovat kuin päässä soivia rasittavia lauluja. Näistä ei vaan pääse. Aion kyllä tykätä villahousuistani ja ehkä lisätä harmaata enemmän hämätäkseni.

Valkoinen

 

 

Viikonloppuna häämatkalla, siis matkalla häihin, hanhet ja joutsenet pakottivat meidät pysähtymään. Jotkut niistä esittelivät siipiväliään, joka yhdessä kesässä kasvoi untuvasta tarpeeksi vahvaksi lentämään etelään, toiset nyökyttivät kaulat mutkalla.

Ilma oli kuin morsian, valkoinen huntu maan täkkinä. Kesäkengistä jäivät jäljet pihaan. Vietiin lahjaksi kaunistetta kotiin, siihen kotiin, jossa yhden sijasta asuu nyt kaksi. Onnelliseksi voi tulla siitäkin, kun näkee ystävänsä kauniimpana kuin koskaan, ihmeellistä.

Sunnuntaina menin metsään syntymäpäivä-äitini kanssa, etsimme jonkun kissaa, joka oli karannut kotoa. Tapasimme vain oravia. Illalla äiti toi tämän talon kissoille lammastaljan ja minä annoin äitille sademetsän lautasessa.

Lettimekko pääsee navettaan

Lauantaina on ystävän häät. Tämä henkilökohtaisen ompelijattareni tekemä lettimekko pääsee ylläni vanhaan kivinavettaan, jossa häitä juhlitaan. Jännittää jo vähän miten tarkenen, kun häät joissa käytin tätä viimeksi olivat elokuussa ja silloin oli aika paljon enemmän lämpöasteita.

Korviin tulevat nuo isot vihreät ja mekon päälle keittiöruutuinen mustavalkoinen jakku, kengät ovat samaa väriä tuon violetin kanssa.

Se saapasjalan salonki

Se saapasjalan oikea salonki sijaitsee kai vaatehuoneessa, jos salongilla viitataan jonkinmoiseen kauneussalonkiin (blogin nimen voi mieltää monin tavoin, kaunistautumista täällä kyllä harvemmin on käsitelty). Siellä roikkuvat monet mekot ja keskellä on aarrearkku, joka kätkee sisälleen neuleet. Vähän on jätetty tilaa mieshenkilönkin vaatteille.

Vaatehuoneen kukkokaapiksi nimetyn vanhan liinavaatekaapin päällä on purkkipaljous. Purkeissa on koruja. Seinää vasten nojaa vanha kehys ja sen sisällä on ystäväni Idan tekemä tilaustyö. Tilasin häneltä hetken Veronikan kaksoiselämästä, kauniin tapetin ja valokatkaisijat. Miltei aina mukanani kulkenut kerrosvati, joka nököttää vinossa, kannattelee lempikoruja. Yksi suosikki on Jonnalta saatu painava punainen kaulakoru, olen käyttänyt sitä melkein koko kesän.

Peräseinällä on peili, vanha täällä talossa ollut. Peilin kulmalla roikkuvat naamiot, huononnaamanpäivänä voi siitä sitten valita mieleisensä. Kukkokaapin yläpuolella korkealla on hattuhylly, siellä on kolme hattulootaa ja yksi laukku, kuvassa näkyvän "Majas fina hatt"-laatikon sain ystävältäni Miimulta valmistujaislahjaksi, se sisälsi hattuja tietenkin.

Alkovista tehty vaatehuone on ollut paras ratkaisu, eikä siihen aina tarvita kiinteitä kalusteita ja liukuvia peiliovia.

Jos opettelisi lukemaan ohjeita

Jätin nämä vuoden 1960 VN-lehdet jo kerran ostamatta, kun palasin ostamaan niitä myöhemmin, ei niitä enää ollut. Viimeksi, kun kävin samalla kirppiksellä ne olivat sittenkin vielä siellä ja nappasin ne heti mukaani.

Haluaisin kokeilla jonkun neuleohjeen toteuttamista. En osaa moniakaan neulomisen perusasioita, teen aina käsityöt päästäni ilman ohjetta ja nautin selvästi enemmän virkkaamisesta, kuin neulomisesta, vaikka molempia teen. Onneksi nykyään on internet ja monet hyvät vinkit hankaliin kohtiin ja outoihin silmukoihin.

Tähystyspaikka

 

Raidallinen neiti Sämpylä on oppinut hyppäämään uunin päälle, hän on silminnähden ylpeä suorituksestaan jokaisen loikan jälkeen. Ensimmäisinä päivinä tämä ei sopinut kiharakarvaiselle kissaotukselle ollenkaan, vaan hänen oli hypättävä perässä ja hienovaraisesti työnnettävä raidallinen ystävä hampaita käyttäen alas.

Muutaman kerran jälkeen kiharakatti luovutti ja nyt saa Sämpyläkin tähyillä uunin päältä rauhassa. Tielle näkee paremmin ylhäältä ja harakatkin tulevat välillä ikkunalle tervehtimään, se saa Sämpylän valpastumaan. Toisen puolen sivu uunista on sen näköinen, että joku tahmajalka on siitä ottanut tukea moneen kertaan, kauniin valkoiset sukat siis hämäävät, eivät taida olla niin puhtaat miltä näyttävät.

Kokovartalovalosarja

Jos olisin tuotesuunnittelija, suunnittelisin sellaisen pattereilla toimivan kokovartalovalosarjan, johon voisi kieputtautua mennessään hämärissä ulos. Se olisi kaunis, ehkä jostakin valokuidusta tehty tyylikäs luomus, jonka kaikki haluaisivat pukea yllensä, eri väreissä tietenkin.

Ennen sellaisia näkyminen pimeässä onnistunee heijastimilla. Kivoja heijastimia on vielä tänäkin päivänä hankala löytää. Minulla on uusi apina, sen tehtävä on keikkua laukussa. Virkkuukoukulla on tulossa jonkinmoinen hihaheijastin heijastinnauhasta, mutta se näyttää jo nyt hieman omituiselta.