Viikonloppuna häämatkalla, siis matkalla häihin, hanhet ja joutsenet pakottivat meidät pysähtymään. Jotkut niistä esittelivät siipiväliään, joka yhdessä kesässä kasvoi untuvasta tarpeeksi vahvaksi lentämään etelään, toiset nyökyttivät kaulat mutkalla.
Ilma oli kuin morsian, valkoinen huntu maan täkkinä. Kesäkengistä jäivät jäljet pihaan. Vietiin lahjaksi kaunistetta kotiin, siihen kotiin, jossa yhden sijasta asuu nyt kaksi. Onnelliseksi voi tulla siitäkin, kun näkee ystävänsä kauniimpana kuin koskaan, ihmeellistä.
Sunnuntaina menin metsään syntymäpäivä-äitini kanssa, etsimme jonkun kissaa, joka oli karannut kotoa. Tapasimme vain oravia. Illalla äiti toi tämän talon kissoille lammastaljan ja minä annoin äitille sademetsän lautasessa.
Tampereella ei ole hanhia. Kai. (Olisin varmaan nähnyt, jos niitä olisi.) Hanhien läsnäolottomuus on suuri puute. Ehkä kuitenkin kestän sen, on täällä sorsat ja naakat. Niitä naakkoja on muuten jumalattomasti. Näin ne eilen kaikki, kun ne kokoontuivat yhden talon katolle.
VastaaPoistaNaakat saavat riittää, en muuta rakkauskaupungista hanhien perässä mihinkään.
Ilona: Taisivat olla nuo valkoposkisellaisia, en nähnyt ihan niin kauas. Kyllä Tampereenkin laitamilla varmasti on joitakin hanhia, ehkä ne vaan ovat piiloutuneet sinulta. Ne kattojen naakkamatot tai naakkapeitot on kyllä ihan hulluja.
VastaaPoistaVaikuttavia noi suuret linnut. Suurissa määrin.
VastaaPoistaMe nähtiin heinäkuussa Iseolla Italiassa 52 joustenta kerääntymässä yhteen joen suulla (blogissa kuvakin). Suomessa en vastaavia kokoontumisia ole päässyt todistamaan.
///// L A U R A : Jos asuisi pellonreunalla varmasti näkisi näitä hienoja kokoontumisia, olisivat ne sitten kurkia tai joutsenia, mutta tämmöiselle tavalliselle kaupunkilaiselle ne ovat ihmeellisiä tapahtumia. Jos ostaisi tosi monta puutarhaflamingoa, niin olisikohan se yhtä ihmeellistä katseltavaa? Ehkä naapureille ainakin.
VastaaPoista