Ajattelin sitä, kun maiseman muoto heijastuu liikkuvaan veteen tai tyyneen veteen, vuori ei ole yhtä suuri veden pinnassa, kuin oikeasti. Ajattelin Veera-huiveja, sitä etten osaa niin hienoja kuitenkaan. Lähdin omaan tapaani tekemään paloja, joita yhdistelin, sillä tavoin osaan parhaiten.
Päädyin tekemään pelkkää oikeaa, vaikka ärsyynnynkin siitä, etten saa siitä kauniin tasaista. Raidoissa käytin violetin kuutta eri sävyä, punaisia oli viisi sävyä, seassa vähän oranssia, harmaata ja ruskeaa.
Tein huiviin erikokoisia kolmioita, jotka syntyivät kaventamalla kerrosten lopussa ja alussa. Kolmiot yhdistelin ommellen pohjat vastakkain. Huivi on joissakin kohdin leveä, toisissa kohdissa hyvinkin kapea, mukava muoto ja kiva kieputtaa. Lanka on alpakkaa, koska sitä jämäsalkustani löytyi eniten.
Ihana! <3
VastaaPoistasade: Voi kiitos! Käsityöitsetunto on aika alhainen, kuten ovat taidotkin, mutta uskalsin silti julkaista tämän täällä.
VastaaPoistaKaunis!
VastaaPoistaIrmastiina: Kiitos, nyt se on jo nähnyt ensilumensa ja kasteltu. Eipä ollut moksiskaan.
VastaaPoistaHieno! Enkä kyllä heti keksi, miten tuon teit. Omaperäinen ja kekseliäs huivi!
VastaaPoistaJust lainasin Veeran uuden huivikirjan kirjastosta. Siinä on kyllä jännittäviä malleja, enkä kaikista niistäkään kuvasta oivalla, miten ne on tehty.
luminen: Innostuin tästä tekemisestä niin, että teen nyt lisää, ehkäpä lahjaksi päätyvät. Henkilökohtainen neulomiskannustajani kyllä sanoi, että osaisin tehdä niitä Veera-huivejakin, ehkä joskus uskaltaudun kokeilemaan.
VastaaPoistaoih,tulipa hieno! kuulostaa muuten kiehtovalle se luovuuskoulu!
VastaaPoista17 neliötä: Joulun jälkeen näytän ne muutkin versiot, jotka aion antaa lahjaksi. Hirmuisen koukuttavaa tehdä näitä!
VastaaPoista