Haparoivat harakanvarpaat

On ihmeellistä saada blogitunnustuksia, vaikka tämä tuntuu olevan nykyisin turhankin satunnaista, tämä päivittäminen. En tiedä olenko karistanut kaikki lukijanikin, kun en saa aikaiseksi postata joka viikko, saati edes joka kuukausi. Ymmärtääkseni tässä blogimaailmassa aktiivisuus on se juttu.

Joskus tuntuu painavalta, nykyisin aika useinkin, raahata historiaa selässään ja kannatella samalla tätä hetkeä. Tarkoitan, että on ollut vauhdikkaampiakin aikoja, omakuvia, löytöjä, käsitöitä, ystäviä, juhlia, kirjoja, elokuvia ja ennen kaikkea koti. Torppatilanne saa jatkuvasti uusia käänteitä, enkä jaksa edes vastata remonttia koskeviin kyselyihin. Suoraan sanottuna, jos voisin nukkua ensi kesään, tekisin sen kovin mielelläni.

Paistaisi se päivä varmasti sinne talvipesäänkin ja herättäisi huomaamaan, että kyllä sitä ihminen äkkiä keksii edes viisi asiaa, jotka ilahduttavat:
1. Työharjoittelun tuoma uusi päivärytmi, kun ei tarvitse olla kahdeksalta missään.
2. Suunnitelmat syyslomalle.
3. Kissat. Kissojen talviturkit. Huomiostani kilpailevat T ja U. Yöllä yllättäen viereen mönkivä Kissa S.
4. Uudet ja ehjät villasukat.
5. Keskeneräinen virkkuu.

Kiitän blogitunnustuksista seuraavia: E, hippityttö ja Hanna.

Kuvat ovat ennen julkaisemattomia omakuvia, etteivät ne hukkuisi.