Viime sunnuntaina tuli vuosi täyteen kiharakissan kanssa elettyä elämää. Uula on valloittajaluonne, niin ihmisten, kuin suurten vuorten, kuten takka tai hattuhylly. Uulan turkki on yhtä pehmeä kuin pajunkissa ja värikin on aika lähellä. Isot kissat taitavat olla edelleen samaa mieltä, kuin alimmassa kuvassa, maatiaiskissan huumorintaju ei ihan aina riitä.
Uulan lempiasioita ovat turkkilainen jogurtti, teipit, pahvilaatikot, peiton alla nukkuminen, äänekäs ruoan vaatiminen, mattojenrullaus sekä olkapäillä matkustaminen.
Terveiset hänelle!
VastaaPoistaHellittelytarve nousi näitä kuvia katsellessa, hymyilytti, naurattikin vähän.
Voi, miten ihania kuvia! Tuo pajunkissan pehmeys sopii vertaamaan myös Untamon turkkia. Tuota ilmaisua aion käyttää jatkossa. :)
VastaaPoistaIlona: Vaikka tuo tuhoaa milloin mitäkin ja aiheuttaa sydänpysäyksiä hyppimällä omituisiin paikkoihin ja korkeuksiin, on se silti ensimmäiseksi hauska ja sitten vasta riiviö ja oma reaktio on yleensä nauru, kun ei oikein muutakaan voi.
VastaaPoistaHanna: Tuntuma oli ensimmäinen asia, johon ihastuin noissa kiharakissoissa, se on vaan jotakin niin ihanaa. Varmaan jos käärmeet ja hämähäkitkin tuntuisivat samalta tykkäisin niistäkin.
Voi suloisuus sentään kuinka komea kolli!
VastaaPoistaJa hauskaa nähdä jollakin samanlaiset verhot kuin meillä. Meillä nimittäin on tuollaiset samanlaiset hevosverhot, mutta sini-puna-valkoiset. Olisiko sinulla tietoa kenen valmistamia nuo verhot ovat?
Voi suloisuus sentään kuinka komea kolli!
VastaaPoistaJa hauskaa nähdä jollakin samanlaiset verhot kuin meillä. Meillä nimittäin on tuollaiset samanlaiset hevosverhot, mutta sini-puna-valkoiset. Olisiko sinulla tietoa kenen valmistamia nuo verhot ovat?
Saana: Komea on ja ilmeisesti hyvin tietoinen siitä. Verhoista en tiedä sen enempää, mutta epäilisin niitä ruotsalaisiksi.
VastaaPoista