Niin ne aina varoittavat ne viisaat, että täytyy varoa mitä toivoo, kun se voi toteutua. Tervehtiä voitte nyt pöydällistä eloa viettävää saapasjalkaa, sillä on nimittäin nyt pöytä, ihan oikea, jonka ääressä on tuolejakin pari. Mikä mahdollisuus, mikä ilo ja mitkä maisemat!
Mietittiin viikonloppuna mitä uutta keksittäisiin, kun romuhuoneen siivoukselle pitäisi saada joku vähän innostava syy. Päätettiin laittaa sohva tauolle, kun ei siinä kukaan istu, eikä nuku ja se vie kyllä kamalasti tilaa ja imee ylleen kaikenlaista käsistä laskettavaa tavaraa.
Siivottiin rautasohvan osille tilaa ja aika paljon romuhuoneesta heitettiin roskaa poiskin, lähinnä turhia pahvilaatikoita. Kuunneltiin Elvistä ja Kerkko Koskista ja siinä se päivä menikin laittaessa tavaroita parempaan järjestykseen. Ensimmäinen iltapala pöydän ääressä tuntui ihmeelliseltä (kokeilkaapa itse olla pari vuotta retkellä, niin että joka kerta kun syöt, tippuu haarukasta salaattikastikkeinen tomaatinpala juuri sille mekolle, jonka tänä aamuna vaihdoit, siinä saattaa pöytää kaivata).
Trumpettijalkainen keltainen pöytä mahtui juuri sopivasti vähän ikkunalaudan alle, nyt seurana ikkunalaudalla istuu aina autoja laskeva kissa ja tulee sitä itsekin katseltua enemmän ikkunasta ulos. Sängyn päähän saatiin mahtumaan pikkuinen kirjahylly, siitä kuva toisen blogin puolella.
Ahaa...nyt vasta selvisi, että kirjoittelet toiseenkin blogiin...jonka lukijanakin olen..:))
VastaaPoistaMinulla oli minun yksityiskodeissani seuranani tuon pöydän valkeahipiäinen serkku tai muu sukulainen, kerrassaan mainio kapistus. Tuo keltainen yksilö on epäilemättä vielä mainiompi!
VastaaPoistaKeltainen pöytä on hurmaava!
VastaaPoistaOnneksi olkoon pöydästä! :)
VastaaPoistaIrmastiina: No hyvä että valkeni. Tätä blogia edelsi kaksi muuta ja tuo Puukenkä ja Räsymatto on ikään kuin tämän blogin sivutuote, kun mieshenkilökin piti saada blogimaailmaan mukaan.
VastaaPoistaIlona: Trumpetti on hyvä malli, siinä on kiva pitää jalkoja siinä jalalla. Joku Tauno vaan on joskus nastaillut kerniliinan tuohon pöytään kiinni ja sivu on täynnä pieniä reikiä, jos liikaa ärsyttää laitan liinan pöydälle, mutta oikeakankaisen, enkä mitään kerniä.
Karkkis: Kun tätä kokonaisuutta nyt katsoo on, kuin olisi jossakin leikkimökissä tai lavasteissa, ehkä jonkun lasten strömsön lavasteissa.
sade: Kiitos, romuhuonetta siivotessa ihailimme myös tulevaa ruokapöytää, joka on vähän rupu, mutta tosi hieno. Kohta päästään käyttämään sitäkin, keltaisen pöydän voimalla jaksan odottaa ruokapöytää.
Aivan ihana tunnelma näissä kuvissa!
VastaaPoistaIhana pöytä! Jaan kyllä saman fiiliksen putoilevista tomaatinpaloista! :) nimim. kunnon pöytää vailla oleva.
VastaaPoistaHosuli: Ovat puhelinkuvia, pidän kovasti siitä, että niiden laatu on jo niin hyvä, että kehtaa laittaa blogiinkin.
VastaaPoistaLaura: Ja aina se tomaatinpala tippuu sille tämän päiväiselle paidalla, jonka ihan juuri vaihtoi. Pöytä on kyllä tuonut paljon iloa.