Lokakuun uin hyvin, ei ollut syviä upottavia kohtia, sai kävellä jalat koko ajan pohjaan ylettyen. Lämmintä ja hyvä hiekka. Marraskuu on liukas tumma laituri, jonka päässä on terävä kivi, vesi on täynnä kasveja ja sade tulee vinottain suoraan naamaan. En silti ala marraskiusaajaksi, vaan kirjoitan kauppalappuun toiveen: Tuijalle neilikoita.
Horrokseni on tänä vuonna epätasaista. Luultavasti en vaivu talviuneen ollenkaan, sillä tilasin jo palloja. Joulu on vähän niin ja näin, mutta kyllä sitä palloja saa aina tilata.
"Oot sitte heittäny huivin pöydälle" sanoo äiti. Harvemmin sitä on villainen liina, vaan nytpä on ja joku raja se on huivinkin koolla, tuo olisi norsullekin liian suuri. Yhdelle tuoleista olen pukenut tuon aarreliivin, joka tuli vastaani kirpputorilla. Tule vaan talvi, täällä ollaan, nastarenkaissa ja hyvin puettuna.
Hyvin sanottu :-) Minäkin vaihdoin eilen nastarenkaisiin.
VastaaPoistaUpea liivi, häkellyttävän hieno! Ihanat kuvat kaikki, tunnelmat ja värit ja esineet.
Mukavaa marraskuuta, siitä huolimatta että on marraskuu!
Noin kauniin huivin minäkin pistäisin pöydälle..:)
VastaaPoistaToi liivi on ehkä kauneinta mitä olen hetkeen nähnyt! Hmmm, meillä villahuivit on ikkunoissa ;)
VastaaPoistaMinulla on usein lakana pöydällä.
VastaaPoistaVoi tuo kaino olento kuusen suojissa. Oi.
Saila: Kiitos. Katselen muuten sitä liiviä henkarissa, aina kun en käytä sitä, niin kovasti kolahtaa tuollaiset kultaiset kirjailut tämmöiseen harakkaan. Kohta kääntyy joulukuuksi ja koko marraskuu unohtuu kokonaan.
VastaaPoistaIrmastiina: Oikeasti vähän itsekin ihmettelin, kuka nyt haluaa villaisen liinan, mutta käytössä se osoittautuikin tosi hyväksi, mitä nyt kissa oli kaatanut eilen maljakon ja liina piti pistää pesuun.
Stella: Liivi löytyi kirppikseltä pöydästä, jossa muutoin oli viininpunaisen ja ruskean eri sävyjä ja paljon kauniita vanhoja pukineita. Liivi pompahti silmään, halasin sen tiukkaan otteeseen ja onnellisena kanniskelin kassalle, tuuletuksen jälkeen se ei enää haissutkaan niin pahalle.
Ilona: Tulisi ehkä käytettyä tiettyjä lakanoita, jos ne heittäisi pöytäliinaksi ja jos pussilakanan avaisi, saisi kaverillekin samasta pöytäliinan. Mikä mahtava ajatus. Tai sitten voisi työntää sen pöydän kokonaan sinne pussilakanan sisään. Ja kuten huomaa verbistä heittää pöytäliinaksi ei täällä liioin välitetä mistään rypyistä ja kurtuista.
Olento kuusen suojissa on kotoisin roskalavalta, Siili Venäläinen on hänen nimensä.