Ilona kirjoitti sen mitä olin ajatellut jo pitkään, että tämä oma heimo täällä virtuaalimaailmassa on kumman hiljainen. Yksi toisensa perään lopettaa tai vain hiljenee. Minä jatkan silti, vaikka tuntuu, ettei nytkään ole mitään kummempaa kerrottavaa tai näytettävää. Jatkan vaikka kuvalla tummasilmäisistä anemoneista ja sukellan blogien syvyyksiin ja kommenttilaatikoihin, sillä tuolla jossain käydään varmasti keskustelua ilman nopeaa tykkäysnappulaa.
Suosittelen seuraavaa: kuuntele cd-levyä, vaikka vuodelta 2004, lue paperilehteä ja mene kirjastoon, se tuoksu siellä tulee tarinoista, sitä ei saa sovelluskaupasta ostettua.
Tarinoiden tuoksu, oh. Joo!
VastaaPoistaMää pidän vapaaehtoisena sellaista ryhmää, että luen ääneen satuja, runoja tai novelleja ja aikuiset ihmiset istuu lattiatyynyillä ja kuuntelee. Ne tykkää siitä hirveesti, mää tykkään siitä hirveesti. On se aika vain tarinoille, vain keskittymiselle.
Pidätkö? Etkä pidä! Oi miten kivaa! Miksen oo tästä tiennyt? Ihanaa, että joku lukee, ääneen lukeminen on hirmuisen tärkeää, sehän on silkkaa lempeyttä ihan vaikka sanomalehden lukeminen ääneen. Vaikka mulla on takana aika paljon kaikenlaista esiintymistä ja yleisön edessä pällistelyä on luovuuslabrassakin ääneen lukeminen joskus vaikeaa, jotenkin hirveän noloa ja punastuttavaa ja ahdistavaa, vaikka periaatteessa se onkin mun mielestä kivaa.
PoistaKallion kirjastossa luetaan ääneen novelleja ja samaan aikaan kuulijat saa neuloa ja virkata, sekin on aika kiva ajatus.
Täällä meillä kotona Puupää lukee ääneen Jeeves-kirjoja ja minä luen ääneen Supermarsu ja Puluboi-kirjoja. Siinä ajassa menee pari puluboita ja pari supermarsua, kun yksi Jeeves-kirja on luettu. Johtunee siitä, että toinen yleisö nukahtaa helpommin (minä) ja toinen lukija (minä) innostuu lukemisesta niin, ettei huomaakaan kun yleisö jo nukkuu.
Kiitos tummasilmäisistä anemonioista.
VastaaPoistaSukelletaan kommenttilaatikoihin ja keskustellaan ;)
En osaa mitään tykkäysnappuloita enkä applikaatioita (minulle tulee sanasta mieleen vain päällikeompelu) käyttääkään.
Mainitsin oman blogini puolella taannoin kirjakauppojen tuoksun. Kirjastojen on myös hyvä. Toisinaan menen haistelemaan, vaikka aina ei ole edes aikaa lukea.
Minä tykkään kyllä aina kehityksestä ja uusista jutuista, innostun ja kiinnostun ja haluan oppia, mutta ilmeisesti suuri osa ihmisistä sitten unohtaa nämä muut kanavat, kun uppoutuu niihin uusiin.
PoistaYhtenä iltana surkuttelin kovaan ääneen sitä, etten oppinut koskaan kunnon nörtiksi, nyt keksisin kaikkia uusia sovelluksia kilpaa muiden kanssa ja tekisin jotain oikeasti hyödyllisiä juttuja. (Lyyrykuono kenkänokka ja miljoona muuta ystävällismielistä nimittelyyn kelpaavaa sanaa. Loukkaa luovasti ja laita vastustajallesi jauhot suuhun.)
Nykyajan lapset opetetaan koodaamaan jo koulussa ja kaikilla on samat mahdollisuudet tulla hyviksi, se vähän harmittaa tai oikeastaan vähän kadehdituttaa. Toisaalta en haluaisi olla tämän ajan lapsi, kun ilmeisesti aikaa kaikkeen on monta tuntia vähemmän kuin ennen, ei ehtisi leikkiä, eikä juosta ketään karkuun tai jättää läksyjä tekemättä, olisi vaan aina ilta tai se aamu, kun pitää mennä kouluun.
Minua on jo pitkään vaivannut sellainen kirjastodementia, että ihan kaikki ajatukset siitä mitä piti lukea katoaa kirjaston hyllyn edessä ja sitten käyn vain tervehtimässä niitä kirjoja, joita olen jo lukenut, sillä ne jostain syystä kyllä muistan. Viimeksi en päästänyt itseäni lähtemään tyhjin käsin, kun olin jo märin kengin sinne saakka tarponut. Otin yhden kirjailijan kaikki kolme kirjaa, ne kun olivat lainattavissa ja sopivasti vierekkäin.
Täällä ranskanmaalla ei koulussa kovin paljon opi koodaamaan, täytyy olla itse tosi kiinnostunut niistä asioista, jos haluaa oppia. Eikä kaikilla ole samoja mahdollisuuksia tulla hyviksi, valitettavasti. Siksi kiukuttelen, jos läksyjä annetaan tehtäviksi joillakin vempaimilla, joita kaikilla ei ole. Toistaiseksi niin on tapahtunut onneksi harvoin.
PoistaMinäkin olen sellainen vanhanaikainen:luen kirjoja & teen asioita paperille kynillä... :)
VastaaPoistaLuultavasti vielä on niitä oikeiden kirjojenkin lukijoita, sillä koskaan ei kirjastossa ole hiljaista.
PoistaKyllä noin kauniista kukasta ja maljakosta kannattaa blogatakin! Ja kirjastot ovat ihania, sekä vanhat ja kirjoilta tuoksuvat että modernit ja tyylikkäät ja kaikki siltä väliltä! Jopa lähiön pikkukirjastossa on tunnelmaa.
VastaaPoistaMeillä on täällä sellainen ihana sivukirjasto, vanhaan kouluun tehty. Kauniit liuskekivet sisääntulossa ja keskellä omakotitaloaluetta. Pääkirjastostakin tykkään, se on rakennuksena kaunis ja edelleen mielenkiintoinen.
Poista