Elmerin serkku ja muita

Emme olleet kumpikaan ennen varsinaisesti kirjailleet yhtään mitään, mutta näköjään sekään ei ollut kovin vaikeaa. Kaksi ensimmäistä tein minä ja alimman teki mieshenkilö. N teki myös äidilleen syntymäpäivälahjaksi pienen kirjaillun taideteoksen, mutta siitä en ehtinyt ottaa kuvaa. Niin ja Oulun tyttökin teki omansa, mutta siitä hän saa kertoa itse, kunhan palaa maailmalta.

Ensimmäisessä kuvassa on Elmerin serkku, tiedättekö värikkään Elmeri-norsun? Taidan antaa sen joululahjaksi hyvään kotiin. Vaikka kaikenlaista teenkin käsin, harvemmin annan niitä joululahjaksi, olen kai enemmän ostajatyyppiä tai sitten en uskalla asettaa aikatauluja käsitöiden valmistumiselle, terveisin nimimerkki tilkkutäkki on edelleen kesken.

Toisessa kuvassa on sitaatti Hugo-Peikolta, ajattelin ripustaa tuon yläilmoihin, sinne missä kissaystävä usein keikkuu.

Viimeinen kirjontateos on N:n lempisitaatti, jota käytetään useissa tilanteissa arkielämässä, kuten ajettaessa Prisman parkkihallin yläkerrokseen loisteputkiliuskaa pitkin.



PS. Kissojen mielestä nämä ovat mainioita istuinalustoja, siksi kuvissakin on lukuisia kissankarvoja.

Onnellisen langanhypistelijän paketti

Meidän Kontti-kirppiksellä on askartelutarvikepiste, josta kahmitaan kamaa kassiin tai sitten punnitaan. Tämä mielenkiintoinen laatikko odotti minua punnittavien puolella. Mitäänhän se ei painanut, joten hinnaksi tuli ruhtinaalliset 0,20 senttiä. Vaikka laatikko olisi ollut tyhjä, olisin maksanut siitä vaikka euron tai kaksi.

Laatikossa on pala jonkun elämää, enkä aio poistaa sieltä noita kirjainluonnoksia, jouluntoivotuksia tai vaihtaa lankojen paikkojakaan, vaikka lankoja ja neuloja kyllä ajattelin käyttää.

Olemme innostuneet kirjomisesta N:n kanssa, siksi kaikenlaiset kirjontalankalöydöt ovat mahtava lisä värivalikoimaan. Tänä jouluna saatan paketoida ainakin yhden kirjomani pikkuisen taulun, jos rohkenen.

Tämä löytö menee kyllä tämän vuoden top 10 kirppislöydöt listalle, niin iloiseksi siitä tulin.

Kestokuusi

Meille tuli huoneeseen kuusi, huonekuusi. Minun Mummini makuuhuoneessa oli tuollainen, vaaleampi, tai sitten oli kesä ja se johtui siitä, muistan silittäneeni sen pehmeitä neulasia. Kissallisena on hieman hankalaa löytää kasveja, joita kissat eivät söisi, tämä osoittautui kuitenkin hyväksi, sillä inhottavasti pistelevät neulaset estivät maistelun.

Ruukuksi kuusi sai itselleen Salon kirppikseltä kesällä löytyneen Arabian ruukun. Kirppislöytö on myös tuo Fazerin puulaatikko. Karhu tuli joulukalenterista, tänään se sai kaverikseen ketun, ei kerrota sille joka luukkuja aukoo, mutta kolmaskin valkoinen eläin on tulossa.

Puhelin

Kävi niin, että älyaika tuli minuunkin. Laiha ja litteä puhelimeni meni pöytälaatikkoon viettämään vanhuuttaan ja uusi älykäs tuli tilalle. Jotain turhamaisuudestani lienee kertoo se, että jo saman päivän iltana piti saada puhelimelle uusi mekko, marimekko. 

Ystäväni Aino sanoi, että tiesi minun innostuvan instagrammista heti, kun vaan saan jonkin välineen, jolla käyttää sitä. No niin kai siinä sitten kävi.

Sieltä instagrammista saattaa nähdä joulukalenterinkin luukkujen yllätyksiä ja kuvia seikkailuista, unohtamatta tietenkään kissakuvien loppumatonta virtaa.

Minut löytää neitirasymattona.

Pitkänokat korvissa

Kun olin lapsi tiesin varsin hyvin kaksi lintua, toinen oli kuhankeittäjä ja toinen kuningaskalastaja. Jos isäni olisi jokin lintu, hän olisi epäilemättä kuningaskalastaja ja minä varmaankin kalalokki, iskän kalastaman kala-aterian toivossa.

Lauantaina löysin messuilta itselleni tällaiset korvikset. Poola Katarynan korviksia olen nähnyt, mutta juuri näihin pitkänokkiin en ole aiemmin törmännyt. Puputkin olivat kivat, mutta nousivat liian korkealle korvan päälle, jos ne olisivat olleet roikkuvat, olisin varmasti joutunut miettimään kummat olisin valinnut.

Opiskele ymmärrystä

Kissanomistaja tai kissoista pitävä tai miksei kissavihaajakin, seuraa vinkki sulle.

Ostin kirjamessuilta Kissanhoidon käsikirjan, jota jo saman päivän iltana ryhdyin lukemaan ja samalta istumalta myös suosittelemaan ystäville, joilla on jotakin tekemistä kissaotusten kanssa. En ole paljon lukenut kissaopuksia, kun usein ne ovat olleet suomennettuja vähän lastenkirjoilta näyttäviä ja ajastaan jääneitä teoksia.

Tässä on poikkeus, Päivi Ylikorven kirjoittama, tänä vuonna julkaistu paksu opus. Kirja on kirjoitettu kielellä, jossa ei vilise eläintieteellisiä termejä tai jos jokin outo käsite tuleekin vastaan, on se selvennetty hyvin. Kirjaa lukiessa huomasin, että olen luullut kaikenlaista, olemme myös tehneet paljon virheitä tämän lauman kanssa, kirja ei silti syyllistä ketään. Teos antaa hyviä vinkkejä elämään kissojen kanssa ja auttaa ymmärtämään niiden käytöstä. Kirjassa kissa on kissa, niin kotikissa, kuin rotukissakin, eikä se lopulta olekaan niin mystinen eläin, kuin luulin.

Kun lahjetta tehdessään tajuaa

 

Että ei kyllä kertaakaan halua kuulla huomautuksia Harry Potterin väreistä. Että en varmasti ole mitään Potter-lahjetta tässä nyt tekemässä, vaan ihan tosi hyviä villahousuja itselleni.

Jotkut väriyhdistelmät assosioituvat tiettyihin asioihin, kuten sininen ja vihreä yhdessä ovat minulle Neste. Keltainen ja punainen ovat Nalle Puh. Oranssi ja turkoosi ovat Pelicans. Tietty sinivioletti on Kokoomus ja keltainen ja sininen Ruotsi.

Nämä ovat kuin päässä soivia rasittavia lauluja. Näistä ei vaan pääse. Aion kyllä tykätä villahousuistani ja ehkä lisätä harmaata enemmän hämätäkseni.

Valkoinen

 

 

Viikonloppuna häämatkalla, siis matkalla häihin, hanhet ja joutsenet pakottivat meidät pysähtymään. Jotkut niistä esittelivät siipiväliään, joka yhdessä kesässä kasvoi untuvasta tarpeeksi vahvaksi lentämään etelään, toiset nyökyttivät kaulat mutkalla.

Ilma oli kuin morsian, valkoinen huntu maan täkkinä. Kesäkengistä jäivät jäljet pihaan. Vietiin lahjaksi kaunistetta kotiin, siihen kotiin, jossa yhden sijasta asuu nyt kaksi. Onnelliseksi voi tulla siitäkin, kun näkee ystävänsä kauniimpana kuin koskaan, ihmeellistä.

Sunnuntaina menin metsään syntymäpäivä-äitini kanssa, etsimme jonkun kissaa, joka oli karannut kotoa. Tapasimme vain oravia. Illalla äiti toi tämän talon kissoille lammastaljan ja minä annoin äitille sademetsän lautasessa.

Lettimekko pääsee navettaan

Lauantaina on ystävän häät. Tämä henkilökohtaisen ompelijattareni tekemä lettimekko pääsee ylläni vanhaan kivinavettaan, jossa häitä juhlitaan. Jännittää jo vähän miten tarkenen, kun häät joissa käytin tätä viimeksi olivat elokuussa ja silloin oli aika paljon enemmän lämpöasteita.

Korviin tulevat nuo isot vihreät ja mekon päälle keittiöruutuinen mustavalkoinen jakku, kengät ovat samaa väriä tuon violetin kanssa.

Se saapasjalan salonki

Se saapasjalan oikea salonki sijaitsee kai vaatehuoneessa, jos salongilla viitataan jonkinmoiseen kauneussalonkiin (blogin nimen voi mieltää monin tavoin, kaunistautumista täällä kyllä harvemmin on käsitelty). Siellä roikkuvat monet mekot ja keskellä on aarrearkku, joka kätkee sisälleen neuleet. Vähän on jätetty tilaa mieshenkilönkin vaatteille.

Vaatehuoneen kukkokaapiksi nimetyn vanhan liinavaatekaapin päällä on purkkipaljous. Purkeissa on koruja. Seinää vasten nojaa vanha kehys ja sen sisällä on ystäväni Idan tekemä tilaustyö. Tilasin häneltä hetken Veronikan kaksoiselämästä, kauniin tapetin ja valokatkaisijat. Miltei aina mukanani kulkenut kerrosvati, joka nököttää vinossa, kannattelee lempikoruja. Yksi suosikki on Jonnalta saatu painava punainen kaulakoru, olen käyttänyt sitä melkein koko kesän.

Peräseinällä on peili, vanha täällä talossa ollut. Peilin kulmalla roikkuvat naamiot, huononnaamanpäivänä voi siitä sitten valita mieleisensä. Kukkokaapin yläpuolella korkealla on hattuhylly, siellä on kolme hattulootaa ja yksi laukku, kuvassa näkyvän "Majas fina hatt"-laatikon sain ystävältäni Miimulta valmistujaislahjaksi, se sisälsi hattuja tietenkin.

Alkovista tehty vaatehuone on ollut paras ratkaisu, eikä siihen aina tarvita kiinteitä kalusteita ja liukuvia peiliovia.

Jos opettelisi lukemaan ohjeita

Jätin nämä vuoden 1960 VN-lehdet jo kerran ostamatta, kun palasin ostamaan niitä myöhemmin, ei niitä enää ollut. Viimeksi, kun kävin samalla kirppiksellä ne olivat sittenkin vielä siellä ja nappasin ne heti mukaani.

Haluaisin kokeilla jonkun neuleohjeen toteuttamista. En osaa moniakaan neulomisen perusasioita, teen aina käsityöt päästäni ilman ohjetta ja nautin selvästi enemmän virkkaamisesta, kuin neulomisesta, vaikka molempia teen. Onneksi nykyään on internet ja monet hyvät vinkit hankaliin kohtiin ja outoihin silmukoihin.

Tähystyspaikka

 

Raidallinen neiti Sämpylä on oppinut hyppäämään uunin päälle, hän on silminnähden ylpeä suorituksestaan jokaisen loikan jälkeen. Ensimmäisinä päivinä tämä ei sopinut kiharakarvaiselle kissaotukselle ollenkaan, vaan hänen oli hypättävä perässä ja hienovaraisesti työnnettävä raidallinen ystävä hampaita käyttäen alas.

Muutaman kerran jälkeen kiharakatti luovutti ja nyt saa Sämpyläkin tähyillä uunin päältä rauhassa. Tielle näkee paremmin ylhäältä ja harakatkin tulevat välillä ikkunalle tervehtimään, se saa Sämpylän valpastumaan. Toisen puolen sivu uunista on sen näköinen, että joku tahmajalka on siitä ottanut tukea moneen kertaan, kauniin valkoiset sukat siis hämäävät, eivät taida olla niin puhtaat miltä näyttävät.

Kokovartalovalosarja

Jos olisin tuotesuunnittelija, suunnittelisin sellaisen pattereilla toimivan kokovartalovalosarjan, johon voisi kieputtautua mennessään hämärissä ulos. Se olisi kaunis, ehkä jostakin valokuidusta tehty tyylikäs luomus, jonka kaikki haluaisivat pukea yllensä, eri väreissä tietenkin.

Ennen sellaisia näkyminen pimeässä onnistunee heijastimilla. Kivoja heijastimia on vielä tänäkin päivänä hankala löytää. Minulla on uusi apina, sen tehtävä on keikkua laukussa. Virkkuukoukulla on tulossa jonkinmoinen hihaheijastin heijastinnauhasta, mutta se näyttää jo nyt hieman omituiselta.

Ruusunmarjakeittoa

 

 

 

Onneksi on Robin Hood, sieltä saa ruusunmarjakeittoa eli nypponsoppaa, eikä tarvitse lähteä merta edemmäs. Ostin heti kolme litraa (ihme hamsteri). Ikeastakin saa, mutta liian pienissä pulloissa. Se on lapsesta asti ollut suosikkini, mutta vuosiin sitä ei ole saanut tavallisista kaupoista.

Talvi tulee, sano Marja-Liisa, kun kultaiset sukset sai. Siellä se laskee mäkeä, kun muut tyynyt on sitä mieltä, että ensin on kyllä syksy.

Ja vihdoin on meillä myös tuo torvi. Luullakseni se on trumpetti, terveisin: monen muusikon ystävä ja yhden tyttöystävä. Vinguin ja vikisin, vaadin ja valitin, kun kirppiksellä oli jonkin sortin torvelo taannoin, N piti päänsä, että se on liian kallis rikkinäiseksi soittimeksi, joka tulisi vain koristeeksi. Sitten se toi eilen meille tuon. Olin iloinen, niin iloinen, olen edelleen. Viritän siihen siimat ja se laitetaan roikkumaan kauniisti seinälle.

Meille on muuten tulossa uusi ulko-ovi, onko teillä hyviä suosituksia ovikelloista? Hullutkin ehdotukset otetaan vastaan.

Flip Fashion

Tilasin itselleni kirjan: Flip Fashion The mix'n'match lookbook. Suosittelen hyvin painokkaasti tätä oikeastaan ihan kaikille. Kannattaa myös tutustua piirtäjään. Jos olisin kirjakustantamon täti, tämmöisiä kirjoja ilmestyisi myös tässä maassa.

Aion käyttää tätä ihan puhtaasti leikkimiseen, mutta ehkäpä myös pukeutumisavustajana.

Mennyt kesä

- Artesaanibrunssista alkoi kesä. Meillä oli lähes kaikilla päässä jotakin, kunkin näkemys artesaanilakista. Kuvassa Idan lintuset. Istuttiin kuistilla, herkuteltiin sulassa sovussa sirkkelin ja lautakasan kanssa.

- Tytöt kävivät rokotuksessa ja vuositarkastuksessa, eikä Uula voinut ymmärtää miksei muka pääse mukaan. Tämä on yksi lempikuvani koko kesältä.

- Iittalassa käytiin, kuten kesään kuuluu.

- Oli ihmenelosten näyttely ja ripustus ja purku ja ylpeys ihmenelosista. Pieni harmi myös siitä, että taitavat lähtevät pois näistä maisemista.

- Käytiin kahdesti kesävieraina, siellä missä kissa istuu kasvihuoneessa ja Ahma ahmii vesimelonia.

- Kartanossa oltiin kuumana päivänä. Se oli hyvä retki.

- Häitäkin oli.

- Kotona oltiin paljon ja pihamaalla myös. Pystytettiin käpyverhojen lähelle harsomaja.

- Kesän viimeisiä päiviä vietettiin Loviisan vanhoissa taloissa.


Tämä oli mietiskelyn kesä ja pihalle omistettu kesä. Tänä kesänä oli siilit ja matto puutarhassa ja matolla maaleja ja kiviä ja käpyjä. Tänä kesänä oltiin lehdessä ja se on tuonut paljon hyvää. Tämä kesä oli pitkien aamujen ja iltauintien kesä. Tänä kesänä oli vieraita ja jäätelötehdas. Nyt voin sulkea purkin kannen ja laittaa kesän talteen.