Mieshenkilölle mainoskuva, jossa italianvinttikoira mainosti Bibi & Bim-tuotteita oli liikaa, aivan liikaa. Hän tuntee suurta vetoa pieniin vinttikoiriin, toivottavasti ihailee kaukaa, koska näillä pakkasilla olen iloinen sisäkissoista ja niiden tavasta käydä hiekkalaatikolla. En yhtään kadehdi koiria, enkä niiden ihmisiä.
Sellainen kiva peti oli kuitenkin ostettava heti lellipennulle uunin päälle. Kuvio valkoisella pohjalla sopi valkoisen uunin päälle, mutta kerrottakoon tässä samassa, että mieshenkilölle tuli reiluuspuuska ja hän sitten päätti tilata myös mustan, tyynymallisen tytöille.
Ja ei, kuviossa ei ole koiria, vaan otuksia, jos Uulalta kysytään, eihän sitä nyt sopisi kissan missään koirapedissä nukkua päiväuniaan.
Hyvin kelpaa ja hyvin nukuttaa. Tämä ei ollut mainos, vaan kertomus ostohysteerisestä miehestä, jolle italianvittikoirat ovat heikko kohta.
Minullakin on suuria tunteita vinttikoiria kohtaan, mutta veikkaan, että tähän taloon astelee jossain vaiheessa kuitenkin jonkin muun rodun edustaja. Tai ei itse asiassa tähän taloon, vaan seuraavaan asuntoomme sitten joskus, sillä mies - mokoma - ei ole valmis ottamaan koiraa tänne.
VastaaPoistaHanna: Niissä siis lienee jotakin kissaihmiseen vetoavaa, kenties jotakin kissamaista.
VastaaPoistaKyllä minäkin ostaisin (melkein) kaikkea vinttikoirien mainostamaa.
VastaaPoistaAino S: Tämä on selvästi jokin esteettinen seikka. Täytynee tutkia vinttikoiramieltymystä tarkemmin, jos kerran kaikki kauniita asioita elämäänsä halajavat ihmiset pitävät vinttikavereista. Vai liittyisikö se kuitenkin jollakin tavalla siihen vintti-sanaan, onhan se melko sympaattinen, ullakkokoira.
VastaaPoista