Tiina kertoi Kuplassaan suhteestaan muumeihin, minäkin ajattelin kertoa.
Muumikirjoista en ole lukenut kaikkia, vain ne, jotka minulla on hyllyssä ja nekin aikuisena. Lukutoukkaikäisenä luin hyvin vähän, siksi minulla on suuria aukkoja tietämyksessäni tiettyjen kirjojen ja kirjasarjojen suhteen, mutta yritän kiriä välimatkaa kiinni nyt vähän vanhempana.
Television animaatio-Muumeihin minulla ei ole erityistä suhdetta, vaikka katsonut olen varmasti jokaisen jakson. Muistan sellaisen jakson, jossa ollaan naamiaisissa ja pätkän sellaisesta, jossa lasketaan Vilijonkan talossa liukumäkeä? Vai porraskaidetta?
Lapsuudestani olen säästänyt pienen peltitarjottimen, jossa on Muumipeikko ja Niiskuneiti ja sitten nämä kuvassa komeilevat Arabian pienet figuurit. Olen leikkinyt näillä lapsena, mutta ihan ehjänä ovat säilyneet, mattalasite on krakeloitunut kaikissa tasaisen kauniisti. Ainakin 20 vuotta oli perhe ilman Muumipappaa, olin seuraillut hintoja jo pidemmän aikaa ja kauhistellut, olin varma, etten saisi pikkukokoelmaani koskaan ehjäksi, sillä satoja euroja ei voi maksaa noin pienestä esineestä. Sitten nettikirppiksellä kävi tuuri ja nyt on pappa palannut matkoiltaan.
Ensimmäisen Teema-mallisen Muumimukin sain rippilahjaksi, nyt ne ovat olleet tauolla jo pidemmän aikaa, luopua en niistä tahdo, ne vain odottavat uutta innostusta varmassa tallessa. Niillä mukeilla on helppo viestittää pöydän toiselle puolelle millä mielellä on, vaikka välillä mukivalinta tehdäänkin ihan värin perusteella.
Millaisia muistoja Muumit sinussa herättävät? Minkä mukin valitset? Näetkö itsesi jonakin tiettynä hahmona?
Ihania muumeja!
VastaaPoistaTuo jakso jossa lasketellaan liukumäkeä, on sellainen jakso missä muumit pyytävät vasta muumilaaksoon muuttaneen Vilijonkan katraineen tervetuliaiskahville. Muumipeikko kumppaneineen on rakentanut liukumäen muumitaloon :P
Onpa sulla hieno kokoelma! Muumimukit on meilläkin alkaneet kerääntyä ensin lahjoina. Aluksi en niistä edes niin tykännyt, mutta sittemmin mieli muuttui... Kaikkia en kuitenkaan ole hamstrannut, ja lempparimuki on se Japanista tilattu ihan vaan äiskän oma muki :)
VastaaPoistaMinä rakastan muumeja. En sillä tavalla, että talon joka kolkasta löytyisi jotain moomincharacterskrääsää, vaan pidän valtavasti koko Tove Janssonin tuotannosta ja muumien filosofiasta. Ensimmäinen muumimuistoni on yökyläilyreissulta serkulleni, kun hänen äitinsä luki ääneen iltasaduksi muumikirjaa. Olin reilusti alle kouluikäinen ja ihmettelin, miten kirjasta voikin olla niin hyvä, vaikka kuvia ei ollut joka sivulla. Yksi lempikirjoistani on edelleen Muumilaakson marraskuu, johon palaan usein syksyisin. Muumimukejakin meiltä löytyy reilusti, vaikka en niitä oikeastaan ole edes kerännyt. Oma suosikkini mukeista on Vilijonkka, vaikka hahmo sinänsä on aika rasittava! Vaan pistäpä Poliisimestari hiippailemaan kohti pyllistelijää, niin tulee astiakaappiin säpinää...
VastaaPoistaTalvikettu: Kiitos selvennyksestä, ihan kaikkea ei voi muistaa, mutta muistan hyvin liukumäen.
VastaaPoistaTiina: En minäkään toki kaikkia ole hamstrannut, lähinnä niitä joiden pohjaväri on miellyttänyt tai joiden hahmot ovat houkutelleet. Yhden olen taitanut ostaa ihan itse, vielä ihan täyteen hintaan ja se oli Mörkö, mitä lie sitten kertoo minusta tämä. Joulumuki taitaa olla minun lempparini, se jossa on joulukuusi ja kaikkia suloisia pikkuöttiäisiä siellä. Myös Mymmeli-mukin pohjaväri on vastustamaton ja sopii täydellisesti Poliisimestarin kanssa.
Homsantuu: Vilijonkkahan on ihana hysteerinen suipponokka! Meillä sanotaan Muumipeikon sinipohjaista mukia pyllymukiksi ja Rakkausmuumi-mukia ällömukiksi. Haisuli annetaan usein huomautuksena peseytymisen tarpeellisuudesta. Nyt kun sanoit, tuosta Vilijonkasta ja Poliisimestarista, tuli pieni kutkutus kaivaa mukit esille.