Kuvia mielihuoneesta

On aika tutustua Muumipappaan. Sain syntymäpäivälahjaksi hyllystäni puuttuneet osaset. Erikoista, että Muumipappa saapuu luokseni aina muiden jälkeen. Siitä olen kirjoittanut aiemmin täällä. Hirmuisen kivaa saada lahjaksi kirja, yleensä minä olen se, joka niitä antaa, koska osaan paketoida vain kovia ja laatikon muotoisia paketteja, eli kirjoja, levyjä ja niitä laatikoita. Vähemmän olen antanut lahjaksi potkukelkkoja ja jalkapalloja.

Yläkerrassa järjestys on taas muuttunut, kun kukkokaappi muutti mielihuoneeseen, jossa jatkuvasti jokin kohta on muutoksen alla. Kaappi söi sisuksiinsa yllättävän paljon kirjoja ja muuta materiaalia, silti kirjasäilytys on kaikista hankalin asia. Me mietimme sitä tuleeko tulevasta olohuoneesta (tunnetaan nyk. romuhuoneena) kirjojen koti, vai ovatko ne edelleen siellä täällä. Tulin taas ajatelleeksi kotia, kun katsoin Suomen kauneimmiksi väitettyjä televisiosta. Huh huh ja oi voi sanon, mielikuvituksen kuolema.

Muumipappa palaa kotiin

Tiina kertoi Kuplassaan suhteestaan muumeihin, minäkin ajattelin kertoa.

Muumikirjoista en ole lukenut kaikkia, vain ne, jotka minulla on hyllyssä ja nekin aikuisena. Lukutoukkaikäisenä luin hyvin vähän, siksi minulla on suuria aukkoja tietämyksessäni tiettyjen kirjojen ja kirjasarjojen suhteen, mutta yritän kiriä välimatkaa kiinni nyt vähän vanhempana.

Television animaatio-Muumeihin minulla ei ole erityistä suhdetta, vaikka katsonut olen varmasti jokaisen jakson. Muistan sellaisen jakson, jossa ollaan naamiaisissa ja pätkän sellaisesta, jossa lasketaan Vilijonkan talossa liukumäkeä? Vai porraskaidetta?

Lapsuudestani olen säästänyt pienen peltitarjottimen, jossa on Muumipeikko ja Niiskuneiti ja sitten nämä kuvassa komeilevat Arabian pienet figuurit. Olen leikkinyt näillä lapsena, mutta ihan ehjänä ovat säilyneet, mattalasite on krakeloitunut kaikissa tasaisen kauniisti. Ainakin 20 vuotta oli perhe ilman Muumipappaa, olin seuraillut hintoja jo pidemmän aikaa ja kauhistellut, olin varma, etten saisi pikkukokoelmaani koskaan ehjäksi, sillä satoja euroja ei voi maksaa noin pienestä esineestä. Sitten nettikirppiksellä kävi tuuri ja nyt on pappa palannut matkoiltaan.

Ensimmäisen Teema-mallisen Muumimukin sain rippilahjaksi, nyt ne ovat olleet tauolla jo pidemmän aikaa, luopua en niistä tahdo, ne vain odottavat uutta innostusta varmassa tallessa. Niillä mukeilla on helppo viestittää pöydän toiselle puolelle millä mielellä on, vaikka välillä mukivalinta tehdäänkin ihan värin perusteella.

Millaisia muistoja Muumit sinussa herättävät? Minkä mukin valitset? Näetkö itsesi jonakin tiettynä hahmona?