Tutkimukseni pöydän merkityksestä blogissa

On olemassa muotiblogeja, terveysblogeja, äitiysblogeja, ruokablogeja, käsityöblogeja, elämäntapablogeja ja sitten on pöytäblogeja. Saapasjalan salonki haluaisi kuulua pöytäblogien aateliin, mutta sitä vaivaa pöydättömyys. 

Koska meillä ei ole nyt oikeaa pöytää asuintilanteen vuoksi, olen miettinyt miksi pöytä on hyvä ja kuinka usein se toistuukaan blogikuvastossa, ainakin sellaisissa blogeissa, joita minä seuraan. Oikealla pöydällä tarkoitan ruokapöytää, sitä jonka ääressä elämästä suuri osa tapahtuu. Tutkin kuva-arkistoani ja tulin huomanneeksi tiettyjä toistuvia pöytäasetelmia.

1. Pöydällä voi olla ruokaa. Yleensä ruoka on jonkinlaisessa astiassa ja on tutkimukseni mukaan yleisempää, että ruoka on jollakin tavalla herkullista myös ulkonäöltään. Harvemmin näkee kuvia ruskeista kastikkeista ja perunoista kertakäyttölautasella.

2. Pöydällä oleva ruoka voi myös olla menneessä aikamuodossa likaisina astioina. Tämä ei kuitenkaan tarkoita tiskiainemainosten likaisia lasagne-vuokia, vaan pieniä muruja lautasella ja kahvin jättämää rengasta kupin pohjalla.

3. Pöydällä on usein kukkia. Kukat ovat maljakossa, joko sellaiseksi suunnitellussa tai sitten maljakoksi ylennetyssä purkissa, kannussa tai jossakin muussa vettä sisällään pitävässä astiassa. Sopivia kukkia pöydälle valittaessa on vain mielikuvitus rajana. Jos kukkakauppa ei ole lähellä pöydällä olevassa maljakossa voi olla myös oksia tai muita metsän antimia. Kesällä pöytämaljakossa on luonnonkukkia. Tekokukkaa blogisti ei valitse, ellei sitten ole itse virkannut sitä.

4. Pöydällä voi myös olla elämää, kuten nainen tuolilla ja kissa tuolin alla. Koira voi myös haluta olla pöydällä, vaikka se ei saisi. Tämä ei ole tyypillinen blogikuvaston käsite, mutta kokeilkaa, välillä on hyvä mennä pöydälle esim. tanssimaan tai pöydän alle syömään, kuten minä tein lapsena.

Yhtään kuvaa avonaisesta lehdestä, kirjasta tai muistikirjasta pöydällä en löytänyt omista kuvistani, mutta se on myös yleinen pöytäblogin kuva-aihe. Tämä teksti on kirjoitettu kroonistuneessa pöytäikävässä, ehkä joskus luen tätä ja osaan arvostaa pöydällistä eloa.