Tässä olisi sadas merkintä tähän blogiin.
Aika kauan on kulunut aikaa ihan ensimmäisestä blogikirjoituksesta, se oli 6.7.2008. Sitä kirjoitusta ei enää ole, sillä Saapasjalan kirjoituksia nurkkapöydästä-blogi pyyhkiytyi jokin aika sitten unholaan blogit.fi-palvelun lopettaessa toimintansa. On minulla siitä jonkinlainen tiedosto tallessa, ehkä, jos sitten joku tutkija joskus sadan vuoden päästä tonkii tätä kummallista blogiaikaa ja sen kummallisia ilmentymiä.
Nurkkapöydän jälkeen, 2010 aloitin uuden blogin Saapasjalan pullopostiosaston ja samalla siirryin bloggerin puolelle. Kun olin pari vuotta pullopostittanut, kaipasin uutta ja rakensin tämän, Saapasjalan salongin, jota nyt luet.
Blogielämä on tuonut eteen kohtaamisia, palautetta ja seikkailuja. Se ei ole muuttunut miksikään, että on hassua nähdä bloginsa, jonkun toisen blogin sivupalkissa edelleen, vaikka on tehnyt tätä jo monta vuotta. Kommenteista tulee samalla tavoin iloiseksi, kuin ennenkin ja siksi yritän sekä vastata saamiini kommentteihin, mutta myös kommentoida muiden blogeja.
Uutta on se, että koko blogimaailma on paisunut valtavaksi, nykyisin blogeista on tullut jotakin ahmittavaa sisustuspöperöä, johon ei pysähdytä fiilistelemään, jota ehkä kommentoidaan yhdellä sanalla. Luetaan niitä samoja blogeja mitä muutkin. Se näyttää vähän huvittavalta täältä "marginaalista" käsin.
Monta kertaa olen miettinyt, ettei tässä ole mitään järkeä, kun ei monesti ole mitään sanottavaa, ei mitään uutta, ei mitään kiinnostavaa. Sitten jostakin saa kipinän ja innostuu taas. Minun ja blogini sopimus on voimassa toistaiseksi ja toistaiseksi se on jatkunut melko pitkään ja toivon sen niin jatkuvankin.
Haluaisin kuulla kuinka kauan sinä olet kulkenut mukanani? Oletko pelkän Salongin lukija vai luetko myös Puukenkää ja Räsymattoa?
Mahtivärejä! Antavat takuulla energiaa, vaikka olisi kuinka harmaata. Itse aina seikkailen värittömyyden ja värikkyyden välissä, heilahdellen puolelta toiselle. Olisi aika hienoa, jos olisi joku yksi väri, jota fanittaisi ihan täysillä... Bongailen kaupungilta aina ihmisiä, jotka ovat pukeutuneet vain yhteen väriin, se on minun harrastukseni. Mutta minulla ei ole sellaista väriä.
VastaaPoistaMinä en ole kauaa ollut lukijana, mutta luen molempia blogeja nyt, ja olen tykännyt.
Joskus mietin, että kauanko jaksan pitää blogia, montako vuotta vielä, mutta aina tulee muka uutta sanottavaa, tai lähinnä uusia kuvia. On se vaan niin kivaa. Jakaa omaa elämää.
Luen molempia ja en muista kauan olen ollut mukana...ehkä vuoden...tai ehkä pidempään. Aika kuluu niin nopsaan.
VastaaPoistaAlkoi tehdä mieli lakupiippuja. :D
Molempia luen, mutta yhtään en osaa sanoa, miten kauan mukanasi olen kulkenut...mutta sen osaan sanoa, että molemmista tykkään..:))
VastaaPoistaOnneksi olkoon! Mikä olisi hyvä onnittelulaulu? Ehkä sataa sataa ropisee?
VastaaPoistaMolempia luen, vasta keväästä lähtien, kun aloitin some-elämäni...
Luen molempia, tottakai! Paljon nyt blogeissa tuntuu olevan tarjolla sitä sellaista tietynlaista massaa, persoonattomuutta, kaupallista, ei tarttumapintaa. Mut sieltä joukosta voi löytää helmiä! Tykkään täällä erityisesti väreistä ja ajatuksista ja kissoista ja tunnelmasta. Tulee hyvä mieli ja inspiroituu :-)
VastaaPoistaONNEA!
VastaaPoistaEnpä muista kauanko olen lukenut blogiasi. Tykkään tosi paljon väreistä ja tunnelmista blogissasi. Olet hyvä kuvaaja.
Itse luen pääsääntöisesti vain tätä Salonki-blogia. :)
Olen huomannut myös, että monien blogien sivupalkeissa pyörii samat blogit. Itse yritän etsiä ja löytää blogeja, joilla ei olisi niin montaa lukijaa. Ja aina yhtä innoissani olen, kun löydän jonkun uuden miellyttävän blogin, johon en ole ennen törmännyt, ja jossa on vähän lukijoita. Niitä kannatan. ;)
Hei nurkkapöytämenneisyys ja ensitapaaminen raidallisessa kahvilassa! Tuntuu että siitä on sata vuotta. (Minun on kai turhaa vastata kysymyksiisi.)
VastaaPoistaMolempia blogeja luen, kauniit ja värikkäät kuvat luovat kivan omanlaisensa tunnelman ja tyylin.
VastaaPoistaSamaa mieltä, kiva, että blogeissa on valinnanvaraa, mutta niidenkin selailu ja kommentointi voi muuttua suorittamiseksi ja sellaiseksi pikaiseksi merkinjätöksi. Itse olen yrittänyt löytää sellaisia blogeja, joissa ei vielä satoja lukijoita ole ja kommentoida niitä, kun ne kaikkein suosituimmat blogit keräävät hirmuisesti kommentteja ja itse tiedän, miten mieltä lämmittää edes muutama kommentti ja uusi lukija silloin tällöin.
VastaaPoistaNämä molemmat blogit kuuluvat kyllä omiin "löytöihini", tykkään paljon, vaikka tämän blogin suhteen vähän hitaalla kävinkin. ;)
Tän postauksen kuvissa on sitä jotain, niihin pitää vielä palata ja katsella toisenkin kerran!
Niin se kuuluukin olla - toistaiseksi voimassaoleva. Rakas harrastus, eikä velvoite. Päivittää hissukseen tai hullua vauhtia.
VastaaPoistaMulle tuli ihan yllätyksenä, että oot kirjoittanut jo noin kauan. Oot saanut nähdä miten blogimaailma muuttuu. Mä tuskin olin lukenut edes blogeja ennen, kun omani perustin. Hyppäsin vieraaseen maailmaan ja ihastuin.
Ihastumisesta puheenollen, mä odotan ihan kamalasti ilmojen viilenemistä. Että saisin uudenvanhan takkini käyttöön :))
Elise: Minäkin kellun siellä jossakin värin ja värittömyyden aallokossa, pidän väreistä, muttei se tarkoita sitä, ettenkö voisi pitää jostain muustakin. Täällä Lahdessa näen välillä sellaista Gudrunin vaatteisiin pukeutuvaa naista, joka usein on yksi tai kaksivärinen, mutta tyylikäs aina.
VastaaPoistaJaana: Lakupiippuja tuli laivatuliaisena, hävisivät aika pian. Meillä on ollut jo keskusteluita siitä haasteesta, jonka heitit, aika hankala, mutta eiköhän yhteisymmärrykseen päästä.
Irmastiina: Hauskaa, että olet löytänyt tänne.
Pepita Ruutu: Hyvä kun aloitit some-elämän, siitä on ollut paljon iloa, on mukavaa käydä kanssasi jonkinlaista värivuoropuhelua.
Sanni: Jostain syystä se aitous ja oikeat tarinat kuitenkin erottuvat sieltä massasta ja sellaisia jaksaa seurata. Minuun vetoaa kyllä aina eläimet, olivat sitten kuvina seinällä tai koirina jaloissa, sellaisiin blogeihin tartun usein.
Outi: Hyvä, että olet pienten puolella ja täälläkin mukana. Tuota sivupalkkijuttua olen vähän miettinyt ja jättänyt sen kuitenkin pois, että pysyisi selkeänä, ehkä joskus sitten.
Ilona: No onhan siitä kohta sata, ainakin aika monta sataa merkintää. Pitäisköhän tehdä kakku sen kunniaksi?
Ansa!: Kiitos. Itsestä kuvat tuntuvat välillä kehnoilta, kun ei ole mitään kummoista kalustoa ja kuvaan aina vallitsevassa valossa, mutta ehkä sitä on itse liian kriittinen.
Kirsikka: Teidänkin blogissa on jotakin ihan omanlaista ja tietenkin kaksin on hauskempaa ja usein myös aktiivisempaa, kuin täällä.
Laura: Todella on muuttunut. Silloin kun aloitin olivat kuvat pienikokoisia, aiheet eivät olleet ehkä niin kotipainotteisia vaan enemmän päiväkirjakirjoituksia. Onneksi useat samat tyypit ovat pysyneet mukana kaikki nämä vuodet, vaikka joitakin on tippunutkin matkan varrella pois.
Eksyin tänne ihan sattumalta toisen blogin kautta. Olen sellainen sattumanvarainen lukija, kierrän muiden blogien kautta aina johonkin uuteen katsomaan olisiko jotain mielenkiintoista. Omassa mielessä pyörivät tulevat kaksivuotissynttärit ja lakupiiput taitavat tulla sinne pöytään, näyttivät niin kivoilta.
VastaaPoistaAnna Roikonen: Mahtavaa, että löysit tiesi salonkiin, toivottavasti piipahdat toistekin. Lakupiiput on kyllä klassikko, niillähän vois koristella vaikka kokonaisen kakun, vaikka olenkin kuullut, ettei nykyajan lastenkutsuilla kukaan syö täytekakkua. Mielestäni tämän karsean ysäribuumin mukana voisi tulla myös täytekakkuvallankumous ja tökerösti karkeilla koristellut kermakakut, lähtisin heti mukaan.
VastaaPoista