tiistai 9. syyskuuta 2014

Keittiöttömän oodi keittokirjoille













































Kuten on moneen kertaan valitettu, marmatettu, huokailtu ja samaa virttä veisattu, tiedätte varmaan, että meillä ei ole oikeaa keittiötä. Jos se nyt tuli esiin ensimmäistä kertaa, niin näin on ollut pitkän hetken ja tulee vielä hetken olemaankin.

Tämä väliaikaisuus ja yhden keittolevyn kokoinen elämäntilanne ei kuitenkaan estä keittokirjallisuuden tutkimista, jota voidaan verrata asunnottoman sisustuskirjojen lukemiseen, ompelukoneettoman käsityökirjojen lukemiseen tai pihattoman puutarhakirjojen lukemiseen. Olennaisinta tässä lukutavassa on se, että näkee itsensä tekemässä jotakin, näkee itsensä tulppaanisipuleita istuttamassa ja valmistamassa tattipastaa. Kutakin kirjaa tankataan uutena omakuvana. Tämmöinen minusta tulee heti kun, näitä tarjoilen sitten kun, aika monta vaihetta, mutta kyllä näistä selviytyy. Kyllä sitä voi oppia pitsineuleen ja omenapuun varttamisen, muikkukukon ja oikeanlaisen tavan sisustaa syysparveke.

Ei nyt mennä siihen onnistumiseen tai epäonnistumiseen, kun varttaa omenapuuta sähköteipin kanssa, vaan palataan kirjoihin, noihin hyvältä tuoksuviin, kahiseviin kavereihin, joiden ääreen mieli halajaa jatkuvasti. Ajattelin esitellä kolme suosikkiani, sillä näistä oli puhetta Instagramin puolella Hangon unelmaani elävän Kirjatoukan kanssa.

Kaikki kirjat ovat tulleet elämääni tänä aikana, jolloin olen haaveillut keittiöelämästä, joten mitään käytännön vispiläkokemuksia minulla ei ole ja sinä, joka pakenet nyt takanasi savupilvi, sanon, ettei tästä vieläkään tule mitään ruokablogia, nämä ovat vain paperia.

1)  Saara Törmä - Saa vaivata

Kirja on julkaistu vuonna 2003 ja se on Ultra Bra-sukupolveni keittiökirjojen huikea timantti. Olen löytänyt sen kirpputorilta, Riihimäeltä, mikä mielestäni sopii kirjan pahvikantiseen henkeen. Leivotaan, ei hienostella, lainataan reseptit kaverilta tai mummolta, kuvataan filmikameralla ja voidaan olla vegaaneja, eikä haittaa yhtään, vaikka et olisi aiemmin leiponut.
Tähän samaan kuvaan kuuluvat Nanson Lempivaatteet, nouseva Ivana Helsinki, Vihreän langan ja Voiman lukeminen ja ehdottomasti fillarointi yhteiselle viljelypalstalle.

"Liity seuraan, ota kaulin käteesi tai vahdi hetki torttua. Se on tuota pikaa kypsä. Ja jos pinta hiukan kärähtää, älä huoli. Tärkeintä on rehti kilpa, reilu kauppa ja puutarhanhoito. Suosikaamme luomua."

Vaikka en koskaan tulisi leipomaan Ritvan nokkos- tai pinaattileipää, tiedän, että tämä kirja on minulle silkkaa vuosikymmentä, sitä kun ei vielä tiedetty Instagramista ja siitä, että puhelimessakin voi olla melkein filmikamera.

2) Marina Ekroos - Silmänruokaa

Oivaltava, sanoi Kirjatoukka, jolla myös on tämä kirja. Kun avasin pitkulaisen kirjan ensimmäisen kerran en heti ymmärtänyt mistä on kyse, katselin tarkemmin ja tajusin hienouden. Marina Ekroos on valokuvannut ruoan ainekset ja valmistusvaiheet yhteen kuvaan. Mitään leikkaa-liimaa-temppuja ei siis ole käytetty. Jokainen kuva on astioiden kaapista esiinmarssi, ne muodostavat hienoja muodostelmia ja kyllä kalan fileointikin voi olla upean näköistä. Sopivan leikkisää, uteliaalla, tutkivalla tavalla.

Kuvat ovat kauniita, taustojen vaihtelevuuden vuoksi kuvaustapaan ei turru, vaan se houkuttelee tuijottamaan pitkään. Ohjeet ovat ymmärrettäviä ja houkuttelevia. Tätä kirjaa lukiessa näen itseni tekemässä Bebe-leivoksia, joita olen lapsesta asti syönyt suurella intohimolla.

3) Kati Rapia - Käsi keittiössä

Napa Booksin kustantama Käsi keittiössä on kirja, jota olen kyttäillyt keväästä asti, huonosti se on vastaan tullut, mutta nyt se vihdoin on minulla. Käsi keittiössä on oiva lisä täydentämään kokonaiskuvaa, jonka olen Rapiasta taiteilijana muodostanut. Lisää kirjoja Kati, lisää kirjoja!

Luin kirjaa automatkalla Helsingistä Lahteen ja jossakin kohtaa huomasin nauravani ääneen. Sarjakuvamainen kirja tuntuu siltä, kuin selaisin Kati Rapian omaa reseptivihkoa, henkilökohtaiselta, ystäväkirjamaiselta. Tällä tavalla toteutetussa kirjassa on se hyvä puoli, että piirretystä kuvasta ei ainakaan tule paineita siitä, miltä annoksen kuuluisi näyttää, sillä kokemukseni mukaan, todellisuus ei aina vastaa keittokirjojen höyryäviä patoja, vähintään puuttuu se sitruunamelissan lehti annoksen päältä.


Seuraavan kerran voinkin kertoa kaikista niistä puutarha-ajatuksista, jotka ovat jääneet kirjojen sivuille ja käsityöohjeista, joita en vaan osaa lukea.

7 kommenttia:

  1. Lystiä! Kivaa elää jonkun unelmaa :)
    Mä sitten rakastan Vivi-Ann Sjögrenin ruokakirjan omaisia muisteloita, en tiedä ovatko ne ihan KEITTOKIRJOJA, mutta inspiraation saan ainakin aina. Ja sitten Alice B. Toklasin keittokirja, koska siinä on samalla koko se Pariisin kirjallinen ja taiteellinen maailma mukana ja Viisaan syömisen lähteillä vai mikä se kreetalainen oli, ja Pariisin Ville ruokasaarna ja... Keittokirjat ovat ihania. Ja muuten: vaikka mä olisin kuinka kipeä, ruokahalu multa ei katoa koskaan!

    VastaaPoista
  2. 8-vuotiaan lapseni sanoi juuri pari päivää sitten, että on kamalaa kun keksii jonkun hyvän idean rakentaa vaikka pehmoleluilleen talon, mutta sitten huomaa ettei osaakaan vaikka kuva on selkeänä mielessä.Vasara ja laudat eivät tuota haluttua tulosta.

    Itselläni on samanlainen dilemma puutarhan kanssa. Näen sen mielessäni, mutta toteutus...



    VastaaPoista
  3. Mulla on tuo eka keittokirja, sain sen lahjaksi sen ilmestymisvuonna siskolta. Sitä on tullut selailtua myös kirjan fiiliksen ei vain reseptien vuoksi.

    VastaaPoista
  4. Kirjatoukka: Toivottavasti nämä mainitsemasi teoksen tepastelevat joskus vastaani ja voin muistaa, että joo tästä se toukka kirjoitti. Toivon myös, että tautisi helpottaa, tai onhan tässä jo kymmenen päivää tuosta kommentista, että ehkä se siitä on jo hiipunut.

    Wanhan Wallankumous: Siksi juuri ihailen ihmisiä jotka piirtävät ajatuksensa selkeiksi, kynä tottelee mieltä ja paperilla on jotakin haluttua, koskaan en ole sellaista kokenut. Joo ja puutarha, tähän nää tulppaanit nyt nousis sitten ympyrään. Eivät ihan nousseet.

    Kirsikka: Hauskaa, ajattelin, että se on ihan tuntematon kaikille. Hyvä lämmin fiilis siinä kirjassa kyllä on, henkilökohtaisen tuntuinen fiilis, eikä mitenkään vaikea ja fiini.

    VastaaPoista
  5. Tuo Saa Vaivata on mun ihan eka ikinä hankkimani leipomuskirja ja se kirjan porkkanakakku on minun bravuuri vielä tänäkin päivänä.

    Ostin kirjan ylioppilaskeväänä stipendillä, joka oli kirjakaupan lahjakortti. Voi nostalgia.

    VastaaPoista
  6. Nina: Ja minä kun luulin, että tämä on aivan tuntematon opus kaikille maailman ihmisille. Täytyykin siis haastaa oma porkkanakakkureseptini, kunhan saan uunin ja keittiön.

    VastaaPoista
  7. Mä rakastan keittokirjoja!! Hetkeen niitä en ole ostanut, mutta nyt kaipaisin jotakin ihanaa uutta kirjaa. Jossa olisi kauniit kuva ja ulkoasu muutenkin ja toimivat reseptit. Mulle keittokirjassa pitää olla kuva ruoasta :) Tietää miltä senruoan pitäisi suunnileen näyttää.

    VastaaPoista