Keittiöttömän oodi keittokirjoille

Kuten on moneen kertaan valitettu, marmatettu, huokailtu ja samaa virttä veisattu, tiedätte varmaan, että meillä ei ole oikeaa keittiötä. Jos se nyt tuli esiin ensimmäistä kertaa, niin näin on ollut pitkän hetken ja tulee vielä hetken olemaankin.

Tämä väliaikaisuus ja yhden keittolevyn kokoinen elämäntilanne ei kuitenkaan estä keittokirjallisuuden tutkimista, jota voidaan verrata asunnottoman sisustuskirjojen lukemiseen, ompelukoneettoman käsityökirjojen lukemiseen tai pihattoman puutarhakirjojen lukemiseen. Olennaisinta tässä lukutavassa on se, että näkee itsensä tekemässä jotakin, näkee itsensä tulppaanisipuleita istuttamassa ja valmistamassa tattipastaa. Kutakin kirjaa tankataan uutena omakuvana. Tämmöinen minusta tulee heti kun, näitä tarjoilen sitten kun, aika monta vaihetta, mutta kyllä näistä selviytyy. Kyllä sitä voi oppia pitsineuleen ja omenapuun varttamisen, muikkukukon ja oikeanlaisen tavan sisustaa syysparveke.

Ei nyt mennä siihen onnistumiseen tai epäonnistumiseen, kun varttaa omenapuuta sähköteipin kanssa, vaan palataan kirjoihin, noihin hyvältä tuoksuviin, kahiseviin kavereihin, joiden ääreen mieli halajaa jatkuvasti. Ajattelin esitellä kolme suosikkiani, sillä näistä oli puhetta Instagramin puolella Hangon unelmaani elävän Kirjatoukan kanssa.

Kaikki kirjat ovat tulleet elämääni tänä aikana, jolloin olen haaveillut keittiöelämästä, joten mitään käytännön vispiläkokemuksia minulla ei ole ja sinä, joka pakenet nyt takanasi savupilvi, sanon, ettei tästä vieläkään tule mitään ruokablogia, nämä ovat vain paperia.

1)  Saara Törmä - Saa vaivata

Kirja on julkaistu vuonna 2003 ja se on Ultra Bra-sukupolveni keittiökirjojen huikea timantti. Olen löytänyt sen kirpputorilta, Riihimäeltä, mikä mielestäni sopii kirjan pahvikantiseen henkeen. Leivotaan, ei hienostella, lainataan reseptit kaverilta tai mummolta, kuvataan filmikameralla ja voidaan olla vegaaneja, eikä haittaa yhtään, vaikka et olisi aiemmin leiponut.
Tähän samaan kuvaan kuuluvat Nanson Lempivaatteet, nouseva Ivana Helsinki, Vihreän langan ja Voiman lukeminen ja ehdottomasti fillarointi yhteiselle viljelypalstalle.

"Liity seuraan, ota kaulin käteesi tai vahdi hetki torttua. Se on tuota pikaa kypsä. Ja jos pinta hiukan kärähtää, älä huoli. Tärkeintä on rehti kilpa, reilu kauppa ja puutarhanhoito. Suosikaamme luomua."

Vaikka en koskaan tulisi leipomaan Ritvan nokkos- tai pinaattileipää, tiedän, että tämä kirja on minulle silkkaa vuosikymmentä, sitä kun ei vielä tiedetty Instagramista ja siitä, että puhelimessakin voi olla melkein filmikamera.

2) Marina Ekroos - Silmänruokaa

Oivaltava, sanoi Kirjatoukka, jolla myös on tämä kirja. Kun avasin pitkulaisen kirjan ensimmäisen kerran en heti ymmärtänyt mistä on kyse, katselin tarkemmin ja tajusin hienouden. Marina Ekroos on valokuvannut ruoan ainekset ja valmistusvaiheet yhteen kuvaan. Mitään leikkaa-liimaa-temppuja ei siis ole käytetty. Jokainen kuva on astioiden kaapista esiinmarssi, ne muodostavat hienoja muodostelmia ja kyllä kalan fileointikin voi olla upean näköistä. Sopivan leikkisää, uteliaalla, tutkivalla tavalla.

Kuvat ovat kauniita, taustojen vaihtelevuuden vuoksi kuvaustapaan ei turru, vaan se houkuttelee tuijottamaan pitkään. Ohjeet ovat ymmärrettäviä ja houkuttelevia. Tätä kirjaa lukiessa näen itseni tekemässä Bebe-leivoksia, joita olen lapsesta asti syönyt suurella intohimolla.

3) Kati Rapia - Käsi keittiössä

Napa Booksin kustantama Käsi keittiössä on kirja, jota olen kyttäillyt keväästä asti, huonosti se on vastaan tullut, mutta nyt se vihdoin on minulla. Käsi keittiössä on oiva lisä täydentämään kokonaiskuvaa, jonka olen Rapiasta taiteilijana muodostanut. Lisää kirjoja Kati, lisää kirjoja!

Luin kirjaa automatkalla Helsingistä Lahteen ja jossakin kohtaa huomasin nauravani ääneen. Sarjakuvamainen kirja tuntuu siltä, kuin selaisin Kati Rapian omaa reseptivihkoa, henkilökohtaiselta, ystäväkirjamaiselta. Tällä tavalla toteutetussa kirjassa on se hyvä puoli, että piirretystä kuvasta ei ainakaan tule paineita siitä, miltä annoksen kuuluisi näyttää, sillä kokemukseni mukaan, todellisuus ei aina vastaa keittokirjojen höyryäviä patoja, vähintään puuttuu se sitruunamelissan lehti annoksen päältä.


Seuraavan kerran voinkin kertoa kaikista niistä puutarha-ajatuksista, jotka ovat jääneet kirjojen sivuille ja käsityöohjeista, joita en vaan osaa lukea.