Jalat kylminä villasukista, jotka lämmittävät vain talvella. Toinen ahertaa muurahaisena ulkona, eikä tiedä minun palelemisestani kuin illalla, kun jäinen jalkapohja potkii peittoa paremmaksi. Sitä toista vaivaa suuruudenhulluus ja sen perässä jälkiviisaus.
On ilmeisesti perinteikästä, että tietotekniset laitteistot hajoavat tässä talossa kesäisin, ilman ukkosta, ilman sen suurempaa syytä. Tänä kesänä oli konevanhukseni vuoro. Mitään suurta tuhoa ei tapahtunut, kuvat ovat tallessa, muutkin tiedostot, mutta siinä meni itsenäisen aikuisen elämäni kumppani, raksuttava toveri, jolla olen kirjoittanut lähes kaiken kirjoittamani. Nyt kun olisi vielä ollut ihan oikeaakin tarvetta näppäimistölle ja tekstiä ymmärtävälle ohjelmalle ja hitusen kiire.
Onneksi sain lainaan tämmöisen ihan uuden ja kiiltävän, jonka kirjainten alla ei ole vielä karvaista kerrosta, eikä ruutu ole pölyinen. Voin rauhassa säikähdellä kehittynyttä tekniikkaa.
Loppuun kasvillisuustiedote: meillä on yhdessä omenapuussa kukkia ja vieressä raakileita. Heinäkuussa. Mielestäni tavatonta tai sitten en vain ole huomannut aiempina vuosina.
Enpä ole moita nähnyt...omenapuu kukkii puolessa välissä heinäkuuta...:)
VastaaPoistaIrmastiina: Melko kummallista se on minustakin, mutta ehkä se puu on luullut, että on uusi kevät, kun on ollut niin vileää.
VastaaPoista