Haluaisin esittää teille kysymyksen, jonka muotoilisin suunnilleen näin: Kuinka luet kirjaa? Siis istutko, seisotko, makaatko, oletko jossakin jooga-asennossa, ehkä levitoit? Pidätkö kirjaa auki sormillasi vai onko sinulla jokin paino tai muu apuväline, jota siirtelet, jotta saat kätesi vapaaksi vai levitoiko kirjasikin? Onko sellaisia apuvälineitä edes olemassa? Luetko eri tavoin omaa kirjaasi, kuin kirjaston kirjaa? Poistatko paperikannet? Murustatko väliin hapankorppua? Kuuletko lukiessasi mitään ympäröivän todellisuuden ääniä vai pystytkö pysymään kuplan sisällä?
Haastoin Luovuuslabralaiseni lukemaan enemmän tänä syksynä siksi, että haluan itsekin lukea enemmän ja laajentaa lukemistoani, mutta huomaan, että lukukestävyyteni on luokkaa nolo. Ennen luin kävellessänikin, joka onnistuu pienen harjoituksen jälkeen yllättävän hyvin, mutta taidolla on taipumusta ruostua.
Käsissäni lakkaa virtaamasta veri ja olen hetken luettuani käsistäni kylmä, kuin kellari. Pää on myös hankala saada sopivaan kulmaan, tulee helposti sellainen "näpräysniska", jonka saan myös kaikesta askartelusta, ompelusta, virkkaamisesta, kaikesta sellaisesta, mistä kovasti pidän ja johon uppoudun. Olisi kiva olla jossakin pehmeällä alustalla, mutta kuitenkin niin, ettei yhden sivun jälkeen nukahda.
Onko sinulla jokin lukunurkka, jossa on maailman paras tuoli, maailman paras valo ja täydellinen pieni laskutaso teekupille? Kerro kaikki, haluan tietää. Vinkkaa, jos kirjoitat aiheesta blogiisi, tulen tiedonjanoisena varmasti katsomaan.
Terveisin nimimerkki kylmäkoura kippuraniska
Kuvissa esiintyvät teokset: Veera Salmi Kaikki kevään merkit ja Leena Krohn Salaisuuksia
Hah, mahtava aihe. Opettelen nimittäin tässä taas uudelleen lukemaan. Tai no lukenut olen aina, mutta sellaiseksi, joka voisi ottaa tietoa suht. nopeasti vastaan.
VastaaPoistaMinun kompastuskivet: puhelimen vilkuilu, paikallaan olessa alkaa nukuttamaan, käsi väsyy tai silmät vaan selailevat tekstiä, eikä mitään jää mieleen.
Hyväksi paikaksi olen todennut kirjaston tai parvekkeen rottinkituolin. Lukumoodiin pääsee yllättävän kivuttomasti takaisin, nykyää voin blokata kaiken ympärillä tapahtuvan kokonaan ja luenkin aika paljon taas.
Isäni, joka lukee ihan törkeesti kirjoja, lukee aina keittiönpöydän äärellä. Entisessä kaupungissa lenkkeilin aina kodin vierestä ja hymyilytti, kun pystyin luottamaan satavarmasti siihen, että iskä istuu kirja kädessä ikkunan edessä.
Mulla on pino pokkareita ja muutama kovakantinenkin kirja pelastettuna Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta ja lisää tekisi mieli kantaa, mutta opuksia pitäisi myös lukea. Omat lukuhetkeni tiivistyvät näinä päivinä matkustamiseen. Työmatka on liian lyhyt ja toistaiseksi poljen sen itse Jopolla, mutta pidemmät matkat [väh. pari tuntia] sujuvat mukavasti lueskellen. Viime Turun reissun jäljiltä jäljellä on puolet Riku Korhosen Lääkäriromaanista, ehkä sitten taas kun on lähdön aika pakkaan kirjan mukaan.
VastaaPoistaInnostuin vastaamaan mielenkiintoiseen kysymykseesi blogissani.
VastaaPoistahttp://liiolii.blogspot.fi/2015/09/lukunurkkaus.html
Meillä on yksi aika täydellinen lukunurkka yläkerran aulassa - muhkea nojatuoli ja ihana luonnonvalo. Luen kuitenkin aina sängyssä jossain sellaisessa asennossa, jossa toinen käsi puutuu aivan liian nopeasti ja on vaihdettava asentoa. Mieluiten makaan kyljelläni nojaten toiseen käteen ja kirja saa levätä sängyllä.
VastaaPoistaHarmittaa, kun ei ole ollut aikaa tai jaksamista lukea sitten kesälomani, joka oli jo toukokuussa. Silloinkin luin vain matkalla. Ehkä matkustaessa tuleekin luettua enemmän siksikin, että silloin asento on mukava - siis junassa ja lentokoneessa, kun on pakko istua. Bussissa tai autossa en voi lukea, koska tulee huono olo. Olen tosin huomannut, että silloin selviää jonkin aikaa, jos pitää lehteä tai kirjaa kädet ojossa naaman edessä niin, että kaularanka on suorassa, eikä esimerkiksi sylissä.
Olen jo kaivanut yhden kauan keskeneräisenä olä leen kirjan esiin, jotta voisin alkaa lukea samalla, kun syötän vauvelia.
Olen myös listannut mieleeni pari kirjaa, jotka lainaan kirjastosta, kun saan lukutahdin päälle.
Jos syön kirjaa lukiessa, syön karkkia. Sellaista, josta ei varise yhtään murusia tai sokeria. Se taitaa johtua siitä, että luen yleensä sängyssä, jonne en halua murusia.
Ihanat kysymykset. Luen eri paikoissa, minulla on aina kirja mukana. Kesällä tykkään lukea ulkona. Pidän hiljaisuudesta, viihdyin opiskeluajan lukusaleissa. Luen kirjaston lainakirjan eri tavoin, eikä tämä ole kohteliaisuus. Mieluiten luen omia kirjoja, sillä minua inhottaa lainakirjojen ruokalistat ja tahrat.
VastaaPoistaAivan mahtavaa, että näin moni on innostunut vastaamaan. Varmaan ihan pakko katsella nyt hyvää lukutuolia, mieluiten tietenkin vanhaa ja sellaista, johon muodostuu hyvä nurkka, jossa nököttää. Ei ole tämä lukuasentokaan mikään yksinkertainen juttu. Kiitos kun vastailitte monisanaisesti!
VastaaPoistaViime aikoina olen lukenut lähinnä sängyssä ja bussissa. Luen iltaisin ennen nukkumaanmenoa sängyssä, mikä on mukava rutiini, mutta kun nukahtaa kesken lukemisen, voi lukukokemus jäädä niin katkonaiseksi, että tarina jää vähän epäselväksi. Kaikilla bussimatkoilla töihin haluan lukea tms. Tällä hetkellä vaihdan bussia/junaa 2-3 kertaa, joten lukeminen on katkonaista, joten kuuntelen aika paljon nyt äänikirjoja, jolloin siirtymät eivät niin paljoa haittaa. Äänikirjat ovat mukavia myös kun tekee jotain puuduttavaa kuten tiskaamista tai muuta kuuraamista (uuteen asuntoon muuttaneena sitä piisaa...) Äänikirjojen kanssa hyvät kuulokkeet ovat tärkeät.
VastaaPoistaMinä luen mieluiten teekupin ääressä kutimet kädessä. Oikein opettelemalla opettelin lukemaan ja neulomaan samanaikaisesti ja hyvin sujuu. Myös nojatuolissa, vaikka siinä täytyy vähän säätää! Luen myös sängyssä, mutta siinä on se vika, että meinaa väkisin alkaa nukuttaa. Joskus menen tarkoituksella sänkyyn kirjan kanssa aikaisemmin, jotta jaksaisin lukea pitempään. Nojatuolini on jotain 60-70 -lukua, ihanan natiseva ja aivan täydellisen mukava tällaiselle lyhytjalkaiselle. Kirjan kaverina on useimmiten teekuppi, tai oikeastaan täysi pannu hyvää haudutettua. Kesäisin luen mieluiten ulkona pihakeinussa, silloinkin on käsityö lähes aina mukana. Ulla vastasi lukevansa omia kirjoja, minä taas olen huomannut, että omasta hyllystä löytyvät kirjat tahtovat jäädä lukematta, kun aina on vino pino kirjastosta lainattuja, joissa eräpäivät paukkuu. Silti rakastan kirjojen omistamista, ne ovat minulle tärkeitä.
VastaaPoistaAnonyymi: Minä olen kuunnellut äänikirjat aina kotona, siten, että kertojaääni on kanssani vahvasti läsnä. Tai sitten olemme kuunnelleet autossa niitä. Olisin varmasti vaaraksi ympäristölleni, jos kuuntelisin äänikirjoja kuulokkeilla liikkuessani tuolla ihmisten ilmoilla, menisin ihan minne sattuu, kun uppoutuisin tarinaan.
VastaaPoistaHomsantuu: Neuloa ja lukea, huh huh! Ja noista eräpäivistä, minäkin olen ollut kirjaston mustalla listalla pitkään (tietenkin niillä on sellainen). On vähän hävettänyt kävellä siellä, kun ajattelen, että siellä on sellaiset valvontakamerat, että huonot asiakkaat näkyvät kuvissa päidensä päällä sadepilvet ja tunnolliset palauttajat hohtavat aurinkoa ympärillään. Nyt luulen oppineeni läksyni ja että kuulun enemmän jo hyvisten puolelle.