Viisas ja ujo

Hei kesä minä laitan sinulle pisteen, pisaman oikeaan poskeen. Painan kovaa varmuuden vuoksi, että se tarttuu. Olit erilainen, kuin muut, enkä puhu säistä. Olit se hiljainen, joka valitsee pulpetin ikkunan vierestä ja tuijottaa kaiket päivät maisemaa. Olit se, joka peruu lähtönsä viime hetkellä, kun tarkistaa tilinsä saldon. Enkä minä vieläkään puhu säistä.

Olin hatun alla, lahkeissa ja helmoissa, olin varjossa, en muista sateisia päiviä, muistaakseni en kastellut uikkareita. Kasvatin hiuksia, en lakannut kynsiä.

Hei kesä ennen annoin sinun pujahtaa nopeasti, kuin ongittu ahven, jonka on saatava elää, liukkaasti kämmenten välistä koskettamatta piikkievää. Nyt pidin sinusta kiinni terävin hampain lempeästi leuat lukossa hymyillen. Olit tiukkaan kudottua puuvillaa, joka pingotettuna soi, kuin rumpu. Sinusta valo pääsi läpi, valaisi muttei polttanut. Roikuin hulpioreunassa ja pyysin "keitettäisiin vielä yhdet kahvit?"

Tietenkin lähdit yöllä, sillä ujot vihaavat eteisten sanoja. Aamulla tuntuu, että täällä on joku uusi, joka osoittaa sukkia, taskulamppua ja valokatkaisijaa, ei se kyllä yhtään haittaa.
Hei sitten kesä viisas ja ujo.