Kärpäset heräilevät ikkunoiden välissä, ne nostavat kohmeisia karvajalkojaan putsatakseen toisella karvajalalla toista yhtä karvaista jalkaa. Hetken auringossa lämmiteltyään ylösalaisin kävely onnistuu jo, kuten kesällä. Kissojen mielestä nämä ovat juhlallisia päiviä, sillä silmien alla on vihdoin jotakin vilinää, harmi vain, ettei tassu mitenkään mene lasin läpi.
Muutin bloggerin profiilini nimeksi pelkän Tuijan, sillä se on nimi, jolla minua kutsutaan. Asia on jostain syystä vaivannut minua pitkään, sillä Tuikkis on helppo kirjoittaa, se tulee luonnostaan, mutta ääneen sanottuna se ei kuulosta minulta, jotenkin väkisin keksitty lempinimi. Halusin mainita asiasta lähinnä siksi, että tykkään kommentoida toisten blogeissa, että sama vanha siellä uudella nimellä vaan.
Vuonna 2013 kuukausilla oli uudet nimet, maaliskuu oli kahvikutsukuu, kun ystävä oli tehnyt meille oman kalenterin. Nyt ollaan kalenteritta jo kolmatta kuuta ja harkitsen vakavasti sellaisen tekemistä itse, niin huonomuistiseksi on kaappeihin törmäilevä pääni tullut.
Jännä tuo nimi juttu, kun samaa olen suunnitellut minäkin...siis oman nimen käyttöön ottoa...:)
VastaaPoistaVaihtelu virkistää kenties.
PoistaItse en tainnut ikinä harkitakaan nimimerkkiä, tai oikeastaan miksi olisinkaan, kun olen paljastanut koko nimeni blogissani alusta asti... koska tein sen nettikauppani lisäosaksi, kertomaan, minkälainen tyyppi nettikauppaa pitää. Mutta onhan se tärkeää, että nimimerkki kuvastaa itseä.
VastaaPoistaPikaista kärpästen nappausta kisuille, ehkä jokunen eksyy sisäpuolellekin!
Voi pörinä, siellä ne ovat edelleen ikkunan välissä, sisällä lentää vain syömäkelvottomia (=liian pieniä) kukkakärpäsiä. Oikea mehevöitynyt kärpänen, se rapsahtaa suussa kuin riisimuro. T: Uula
PoistaKahvikutsukuu kuulostaa kivalta!
VastaaPoistaKahvikutsua onkin nyt riittänyt, syntymäpäivien suma maaliskuussa.
PoistaKärpäsiä näkyi jo hangellakin. Ihana kuva, siilikö siinä silkillä kököttää?
VastaaPoistaSiili juu, vanhassa lusikkalaatikossa on hänen kotinsa.
PoistaSympaattinen siili. Haluan ottaa sen syliin.
VastaaPoistaMinun taas on vaikeaa mieltää sinut Tuijana, koska Tuikkiksena sinuun tutustuin. Et ole mun mielessäni yhtään tuijamainen (sellainen paikallaan pönöttävä, yliherkkä pensas, joka pitää keväällä suojata), vaan hyvin tuikkismainen, tuikkiva, tähdekäs ja myönteisesti räiskähtelevä. Semmonen tarmonpesä.
Ei se haittaa, saat kutsua miksi haluat ja toisaalta emmehän me paljon toisiamme sillä tavoin huutele, kuten vaikka koiria kutsutaan (no joo kissojakin). Tuijat on kyllä hankalia kasvikunnan edustajina, aikuisinakin saattavat pahoittaa mielensä pelkästä ilmantilasta. Lapsena tosin minusta oli kiva kulkea yhden tuijarivistön ohitse, tuli sellainen olo, että meitä on muitakin.
Poista