Kyllä siihen mahtuu

Palvelusväki on näköjään laittanut vessaan tämmöisen hyllyn ja kyllä siihen ihan hyvin mahtuu. Kumma kyllä, että sitten torutaan, kun yrittää kissa aikaansa viettää sillä hyllyllä.

Terveisin: Uula, ihan pieni ja kovin kapea kissa

Sormenjälkiä paperille

Jos silloin, kun olin lapsi, joku olisi kertonut, että sormenjäljillä voi tehdä kaikkea näin hienoa, en varmaan olisi muuta tehnytkään. Olisin luonut urani sormenjälkitaiteilijana, mutta koska kukaan ei kertonut tästä minulle silloin, minusta tulikin se täti, joka ostaa tämmöisiä kirjoja 5-vuotiaalle lahjaksi.

Ja kävipä synttäripäivänä myös niin, että se viisivuotias juoksi äkkiä kertomaan, että he olivat lainanneet sattumalta samaisen kirjan juuri kirjastosta, mutta tätä omaa kirjaa saikin sotkea ihan luvan kanssa.

Lahja on silloin onnistunut, kun sitä ei millään haluaisi antaa pois, vaan sen voisi pitää itselläänkin, tämä oli juuri sellainen.

Kaikki kaunis on elokuussa

Lauantaina tanssittiin serkkuni häitä maalaismaisemassa, vanhassa riihessä. Seisova pöytä oli katettu vanhaan suotuveneeseen, lattioilla oli räsymatot. Viirinauha kiemurteli monimetrisenä katossa ja pienet pallovalot siinä samassa. Morsian oli pikkutyttöjen silmissä (vähän minunkin) oikea prinsessa ja lipuessaan ohi aiheutti pitkiä katseita ja huokauksia. 

Juhlat olivat onnelliset ja onnistuneet, vieraana oli tervetullut olo, sillä jokainen ykstyiskohta oli viimeistelty ja tarkkaan mietitty. Kuvaamista hieman rajoitti riihen hämäryys, mutta pitipä ainakin kokea asioita oikeasti, eikä pelkästään kameran kautta.

Ilta hämärtyi ja usva laskeutui viereiselle pellolle, sipsuttelin kultatossuissani traktoripolkua pitkin lampaiden luokse ja katsokaa nyt, siellä ne saavat katsella iltaisin tuollaista usvaa ja pilvimöykkyjä.

Kultaa ja välkettä

Löysin tämän mekon Iittalasta kirppikseltä. Samalta kirppikseltä löysimme pari vuotta sitten meillä sohvana toimivan vanhan rautasängyn.

Mekon kankaasta pilkisti aivan pieni siivu ja tongin sen heti muiden vaatteiden alta esiin ja mitä löysinkään. Poistuessani mekko kainalossa, olin ikionnellinen. Hyväkuntoisia vanhoja juhlavaatteita löytää hyvin harvoin, ainakaan sopivissa hinnoissa.

Tämä kaunokainen on Blanes, Made in England, mitä luultavimmin 60-luvun alun vaate. Juhliakaan ei mekon tarvinnut kauan odottaa, vaan se pääsi häihin viime lauantaina, seuranaan kultaiset sandaalit ja mummon vanhat helmet.

Kuunneltaisko tätä

Kissa Sämpylä haluaisi kuunnella Abbaa. Kissa Uula haluaisi isompia ruoka-annoksia. Kissa Tsaikovski on saanut oman toiletin nurkkaan, sillä hän ei voi käyttää samaa huussia kuin muut, se ei sovi hänen arvolleen.

Palvelusväki yrittää tässä sitten miellyttää kaikkia samaan aikaan.

Kiviset

Niiden päitä voi vaihdella eri vartaloihin. Niitä voi maalata kavereiden kanssa ja yksinkin. Niitä voi maalata helteellä ja sateella. Jos ne haluaa viedä säiden armoille, ne voi lakata kestäväksi. Kivikasvot - täydentyvä yhteisöllinen taideteos meidän pihalla.

Kartanoretkellä

Kuvitelkaa keltainen kartano, ei valtava, mutta isompi kuin perustalo. Tarina kartanon ihmisistä sisältää skandaaleja. Kuvitelkaa kartanon sisälle huoneita, joissa on leveät friisit seinillä katonrajassa ja paljon upeita kehyksiä ja niissä upeita muotokuvia. Astiakaapeissa astioita arkeen ja juhlaan, kaikki kuitenkin juhlavan näköisiä. Pedattuja päästävedettäviä sänkyjä, puisina ja rautaisina.

Kuvitelkaa simpukoita ja eksoottisia matkamuistoja, säveltäjä Wagneria ihaileva kartanonherra. Kuvitelkaa kultaisia yksityiskohtia, kattokruunu, toinen toistaan hienompia huonekaluja. Täydellisen punainen huone ja ulkorakennuksen katonharjalla lohikäärme.

No sellaista on Urajärven kartanossa, ihan lähellä Asikkalaa ja ihan lähellä Heinolaa. Ulkona upeus jatkui ja me jatkoimme kahvilaan. Kahvilassa sai kahvin juoda ruusukupista ja herkuissa oli vara valita.

Tällaiset retket saavat tajun ajasta ja paikasta katoamaan, on kuin olisi itse mukana tarinassa.

(Kuvasin sisällä ja ulkona, kuvia sai ottaa omaan käyttöön, joten tämän merkinnän kuvat kahvilasta.)

Käpyverho ja arkkuaarre

Eilen oli arkunkantopäivä, alakerrasta yläkertaan, tuon Arkku Aikamoisen. Sävy valittiin olemaan mahdollisimman kaukana entisestä surunsinisestä. Onnistuttiin, sillä tuota ei suruksi voi sanoa, eikä oikein ilokaan riitä, teknisin termein se kuitenkin on S 1070-R10B, valittu neuletakin ja kivennäisvesipullon korkin värin mukaan.

Männystä putoaa käpyjä. Katselin niitä aikani, ovat kuin kukkia. Mietin käpylehmiä ja joulukuusenkoristeita, kunnes päätin, että meille tehdään käpyverhot, puutarhaan, roikkumaan omenapuun oksasta. Maalataan kävyt ja siellä ne saa heilua tuulessa. Taas on naapureilla ihmeteltävää, että ne hörhöt istuu puun alla ja mitä ne tekee, ne maalaa käpyjä.

Saapasjalka avautuu saappaistaan

Saapasjalka, blogipersoonani syntyi kesällä ennen Oriveden opistoa. Pidin kumisaappaista ja nurkkapöydistä. Orivedellä sain jalkaani nuo siniset korkosaappaat, vanhat Nokialaiset. (Ehjät edelleen!)

Taisi olla pullopostiosaston aikaan, kun vaaleanpunaisissa Tretorneissa oli alennusta, kun toinen niistä oli kellastunut, ajattelin että olisivat likaiset kuitenkin kohta. 

Nyt ollaan ihkaoikea kumisaapaspariskunta, sillä toisella on vihreät ja tällä toisella on violetit. Hait ovat uusimmat, löytyivät Kontista, maksoivat kympin. Aivan sopivat vatukkoon tallomaan nokkosia.

Ps. Ei ole häntä tuo joka roikkuu, vaan on avaimet reteesti takataskussa ja avainnauha taskun ulkopuolella.

Peilisali

Ajattelimme tehdä alakerran eteisestä peilisalin. Keräilimme pitkään hienoja peilejä, hienoilla muodoilla ja fasetteilla. Sitten tajusimme, ettei niitä kannata hillota vintillä ja piilopaikoissa odottamassa eteisen valmiita seiniä ja niin päätyivät peilit käytävään.

Käkikello on ollut talossa ja se on aarre. Tuo kultareunainen peili oli ennen tupakankellastama rumilus, laitoin siihen lyöntimetallin ja nyt se on taas ryhdikäs kaunotar. Alhaalla näkyvät avovitriinit muuttivat myös seinälle.

Koska käytävä on ainoa korkea tila tässä talossa, on sen seiniä hyvä koristella, ettei se jää mitäänsanomattomaksi läpikulkupaikaksi. Kokonaisuus täydentyy hiljalleen tauluilla, peileillä ja vastapuolinen seinä koukuilla, joihin ripustamme takit.

Maalausjäljellä emme ole tavoitelleet mitään taiteellista, käytävä odottaa omaa vuoroaan, lisäeristystä, uutta ulko-ovea ja muita vaiheita.

Kertomuksia maljakkokaapilta

Aiemmin olen esitellyt toisen blogin puolella lasihulluuttamme. Nyt huomasin, ettei mikään maljakko ole varattuna kukille ja päätin ottaa kuvan vitriinin edustasta.

Vain ylhäällä olevat kolme muhkuraista mukin näköistä ovat uusina ostettuja, muut ovat lahjaksi saatuja tai kirppislöytöjä tai ostoksia vanhan tavaran liikkeestä. Itse vitriini on hartaudella puutyön perusteissa tekemäni maanantaikappale, täysi farssi ja naurettava näyte siitä, etteivät isot laitteet ole tehty palvelemaan minunlaisiani rauhanrakastajia. Noin täyteen ahdettuna ja peitettynä se kelpaa lasikaapiksi.

Tykkään tuoda kukkia pihalta sisälle, melkein aina meillä on jotakin tuolla astiakaapin päällä. Alemmas ei voi laskea, kun kolme ruohonhimoista karvanaamaa on heti mutustamassa kukkia parempiin suihin.

Alakertaan on suunnitteilla hieman toisenlainen säilytin värilliselle lasille, siitä lisää, joskus monien kuukausien päästä.

Kesäkirjastonhoitajan salainen kilpikonnahistoria

Kirpputorit, nuo paikat, joissa voi poiketa ihan vain piipahdusmielessä, ei mitään varsinaisesti etsien ja kuitenkin syli täynnä sellaisesta poistuen. Eilen mökkimatkalla löysin Marimekon kauniin ananas-mekon ja nämä kirjat.

Turtles on englanninkielinen sarjakuvamainen tietokirja vuodelta 1945, siinä kerrotaan kilpikonnain kummallisesta elämästä, varsin hurjin kuvin. Kun olin hieman pienempi, keräilin kilpikonnia ja säästin rahaakin omaan kilpikaveriin, olen nähnyt niissä aina jotakin viehättävää. Kun tarkemmin ajattelee, ehkä hamsterit olivat kuitenkin parempi valinta.

Katso eteesi, Lotta -kirja muuttunee äänikirjaksi, ajattelin lukea sen automatkoilla ääneen. Tämän kesän radiohitit on kuultu jo liian monta kertaa. Pikku Kaupungin tyttö taasen on tyttökirjoja, joita olen keräillyt jatkojalostusta varten.

Ja se Marimekon mekko, se päätyi äitin kesäkoltuksi.

Saapasjalan salonki on myös saanut tunnustuksen, kiitos siitä Agaba. Pakko myöntää, etten aina muista vastailla tunnustuksiin ja haasteisiin, kun blogeja on kaksi, olen vähintäänkin sekaisin siitä kumpaan blogiin tuli mikäkin. Jos nyt kuitenkin yrittäisin ryhdistäytyä ja listaisin viisi kesälemppariblogia, ehkä niissä olisi joku uusi tuttavuus teillekin?

Vuohenlinnan väki

Crafter's Daily

Marttilan tilalla

Osuuskaupan arkea

Mustat unelmat