Gladiolukset makasivat lähes maata vasten ja kotilot järsivät niihin reikiä. Päätin, että kepit on nyt saatava ja narut keppeihin. Takapihan lauma sai tuen sunnuntaina, samassa korkeaksi ennättänyt silkkiyrttikin sai nojan itselleen. Lanka tuskin on kovinkaan kestävää, mutta muuta en hädissäni löytänyt.
Maalasin jääkaapin pakkauksessa tukena olleet neljä keppiä monivärisiksi, iloisiksi ja kukkapenkistä erottuviksi ihan akryyliväreillä. Viime kesänä tekemäni käpyverho, jonka maalasin akryyleillä kesti talvenkin hyvin ulkona ja säilytti värinsä.
Etupihan gladiolus-rykelmä sai omat keppinsä tiistaina, siellä kotilot olivat jo tehneet pahempaa rei'itystä. Toivotaan parasta, että kauniskukkaiset miekkaliljat jaksaisivat kukkia, vaikka kyllä nuo lehdetkin jo ovat aika hienoja.
Hieno idea tuo kukkakeppien maalaus! Sekin hyvä puoli värikkäissä kepeissä on, että vaikka kukka kuolisikin, jää kukkapenkkiin silti pystyyn jotakin kaunista.
VastaaPoistaHei postinkirjoittaja. Menin päästäni pyörälle, kiitos!
VastaaPoistaIlona: Hauskaa! Sellaisia olivat koulussa lähetetyt kirjelappuset, että pää laitettiin korkkiruuville.
VastaaPoistaIhanat!
VastaaPoistaNoi ois mullekin vallan sopivat. Toisivat vähän väriä, kun muuten ei ole. On vielä kaikki istutukset ja piha-asiat Tyynelässä aloittamatta. Jonain vuonna.
Pepita ja Laura: Olette ymmärtäneet keppitaiteen syvimmän olemuksen. Nyt juuri molemmissa penkeissä, joihin olen keppejä tökkinyt on pelkästään kuihtuneita tai vasta nupullaan olevia kasveja, kepit tuovat omaa värivoimaansa sinne. Ja tien viereisen penkin tikut ilahduttavat koiranulkoiluttajia ja muita ohikulkijoita, tai siis, että jo on kumma jos ei ilahduta!
VastaaPoista