Edellisinä kesinä on ympäristössämme liikuskellut siiliystäviä, ihan rohkeina ne ovat tulleet tervehtimään ihmisiä, eikä kissakaan ole pelottanut lyllertävää piikkiotusta. Tänä kesänä on toisin, yhtään piikikästä ei ole kävellyt vastaan. Vain yksi litteä ja surullinen versio on nähty kauempana tiellä, olikohan se kulmakunnan viimeinen.
Piti siis tehdä siili-ikävässä kuvallinen oodi siilille.
Oi miten kivoja..:)
VastaaPoistaIhania siilejä, mulla on noita kanssa. Mutta oikeita siilejä ei kyllä ole näkynyt, ainoastaan kaksi littanaa tienvarressa koko kesänä. :(
VastaaPoistaMä en ees muista milloin oisin viimeksi nähnyt siilin :( Niitä on harmillisen vähän nykyään. Johtuukohan se lumettomasta talvesta ja pesien puutteesta? Vai mistähän?
VastaaPoistaIrmastiina: Siiliperhe on siis vanha venäläinen matkamuisto ja tarkoitettu tuhkakupiksi. Sitä en kyllä osaa sanoa, kuka siiliiä sellaiseen tarkoitukseen raaskisi käyttää.
VastaaPoistaAnne: Onneksi niitä on sitten tielläkin ollut vähemmän, kun on ylipäätään ollut vähemmän.
Laura: Varmasti talvella on suurin vaikutus asiaan, lumettomuudella etenkin.
Aivan mielettömän suloisia siilejä! Hihii, ihana idea!
VastaaPoistaKarkkis: Tätä voisi käyttää myöhemminkin hyväksi, vaikka kattauksen seassa matalana asetelmana.
VastaaPoista