Pakkasmarjakuussa

Postissa odotti jälkijoululahja. Anniinan tekemä kalenteri meidän seinällemme. Nyt on sen mukaan pakkasmarjakuun 20. päivä.

Eilen oli pakkasmarjakuun prinsessataivaspäivä, piti vähän ihmetellä, kun hetken oli niin huimat värit. Oli ulkona nukkuva poika ja hiustenpidennyksiä piirtävä tyttö. Oli pannulla lämmitetyt karjalanpiirakat ja niin kivaa.

Todellisuusraportti 2

Löysin kirppikseltä kauniin vanhan karkkipurkin, hintalapussa luki, että olisi 30-luvulta. Toisessa avovitriinissä on kumiotus, jota en voi laskea silmistäni, niin paljon siitä tykkään.

Joulupukki toi minulle Maija Poppasen ja uuden salkun. Myös tohvelit, ostoskassi ja iloiset sukat ovat olleet kovassa käytössä.

Kissa S on kasvanut suurnaiseksi syömällä muidenkin ruoat ja lepäämällä lopun aikaa, kaikenlaiset juoksentelut hän jättää suosiolla muille. Pitäisi varmaan hankkia sukset, josko talviliikunta innostaisi viiksekästä ystävää. Minisukset ja pipo, ettei korvia palele.

Viimeisessä kuvassa esimerkki siitä, mitä kaikkea täältä talosta löytyy.

Todellisuusraportti

Elo on ollut uneliasta tasaraitaa, sisäänhengityksellä harmaata ja uloshengityksellä nenäliinasilppua. Yhtä mielenkiintoista kuin loska kumisaappaan kärjessä. Meni marraskuu ja joulukuu, tuli tammikuu, ei yllätä sekään ketään.

Sänky on edelleen samassa paikassa, kuin kesäkuun alussa, vain nukkujat ovat kääntäneet päänsä toiseen päähän kylmän vuoksi. Onneksi kaikki muu ei ole kuin kesäkuun alussa. Saan vihdoinkin raportoida edistyksestä.

Yläkerran seinillä kiurut ovat aloittaneet olonsa, eteisessä kukkivat liljat ympärivuotista ihanuuttaan. (Tapettiliisteriä aikani katseltuani ei tehnyt mieli syödä maitokiisseliä, hetken ne muistuttivat toisiaan.) Revin iloni noista väreistä, joita olemme valinneet ylös. Vessan lattian punaiset laatat, työhuoneen sylin kaltainen vihreä, makuuhuoneen odotettu kiuru ja suloisin koskaan tapaamani eteisen väri, jota en haluaisi sanoa pinkiksi, koska pinkki tuo mieleen tyttölapset ja glitterin. Niin ja valkoinen, joka kannattelee kaikkea ja antaa tilaa.

En uskalla sanoa päivistä tai viikoista, mutta lähellä ollaan. Sen jälkeen lupaan reipastua, kun todellisuuskin on jotakin muuta, kuin ruman ruskea seinä ja savupirtin kaltainen pimeys.

Onko siellä ketään saapasjalan tovereita, jäinkö salonkiini yksin vai huudatteko kanssani keväälle keväthuudon, kun sen aika koittaa, vähän valomman ja vähän pidemmän päivän aika?

Iltaisin

Sirkusvalot, jotka auttavat vähän tämän kaaoksen kestämisessä. Sängyssä makaamalla ja pitämällä katseen ylhäällä saa välittömästi annoksen sirkusmieltä.

Edelliset sirkusvalot olivat vaaleanpunaisen keittiön asunnossani. Tämän kuvan ottamisen jälkeen origamilinnut lehahtivat kattoon keikkumaan, niitäkin on kiva katsella hämärässä.

Lämmintä

Uulalla on tädin neuloma takki, vähän löysä, mutta kyläilyyn ja ulkoiluun sopiva. Edellinen vihreä jäi liian lyhyeksi, kun pikkukissasta kasvoi iso.

Äiti leipoo parasta piimäkakkua, tässä torppatilanteessa muiden tekemät ruokalahjoitukset ovat korvaamattomia.

Uutta lempparilehteä oli tullut jo toinenkin numero. On ollut loma ja mukavia lomaretkiä, kamera on ollut mukana, mutta yhtään kuvaa en ole ottanut.

Haparoivat harakanvarpaat

On ihmeellistä saada blogitunnustuksia, vaikka tämä tuntuu olevan nykyisin turhankin satunnaista, tämä päivittäminen. En tiedä olenko karistanut kaikki lukijanikin, kun en saa aikaiseksi postata joka viikko, saati edes joka kuukausi. Ymmärtääkseni tässä blogimaailmassa aktiivisuus on se juttu.

Joskus tuntuu painavalta, nykyisin aika useinkin, raahata historiaa selässään ja kannatella samalla tätä hetkeä. Tarkoitan, että on ollut vauhdikkaampiakin aikoja, omakuvia, löytöjä, käsitöitä, ystäviä, juhlia, kirjoja, elokuvia ja ennen kaikkea koti. Torppatilanne saa jatkuvasti uusia käänteitä, enkä jaksa edes vastata remonttia koskeviin kyselyihin. Suoraan sanottuna, jos voisin nukkua ensi kesään, tekisin sen kovin mielelläni.

Paistaisi se päivä varmasti sinne talvipesäänkin ja herättäisi huomaamaan, että kyllä sitä ihminen äkkiä keksii edes viisi asiaa, jotka ilahduttavat:
1. Työharjoittelun tuoma uusi päivärytmi, kun ei tarvitse olla kahdeksalta missään.
2. Suunnitelmat syyslomalle.
3. Kissat. Kissojen talviturkit. Huomiostani kilpailevat T ja U. Yöllä yllättäen viereen mönkivä Kissa S.
4. Uudet ja ehjät villasukat.
5. Keskeneräinen virkkuu.

Kiitän blogitunnustuksista seuraavia: E, hippityttö ja Hanna.

Kuvat ovat ennen julkaisemattomia omakuvia, etteivät ne hukkuisi.

3 kuvaa

1. Viimeisimmät työt ennen työssäoppimista. Lyöntimetallikokeiluja. Kaksi päivää työharjoittelua takana.

2. Kissa S, joka edelleen haluaisi olla Mauri-niminen tyttö. Aamu alkaa, kun Mauri huutelee omaa nimeään.

3. Voimaeläimeni, joita kannan mukanani. Viisautta, rohkeutta ja herkkyyttä.

Luumu

Ostin villapaidan. Äiti osti minulle lehden. Kävelin kotiin tuona päivänä, jolloin valo tarttui kiinni metsään. Söin luumuja. Syön luumuja. Juon kuumaa mehua, on sunnuntai ja sataa. Nenään on muuttanut nuha.

Jännittäviä hajuja

Jokuhan saattaisi ymmärtää ensimmäisestä kuvasta leijailevan hajun tulevan vastamaalatusta lattiasta, mutta muillekin tiedoksi, että siellä se nyt haisee yläkerran eteisen ja työhuoneen lattia. Siellä ei nyt paljon tassutella, mutta katsomassa olen käynyt muutamaan otteeseen, ettei se vaan ole hävinnyt mihinkään. Sukat pyörivät jaloissa, saatan olla vähän innostunut moisesta liemestä, jota laudan päälle on levitetty. Listatkin tulivat tänään, kauniit, eihän kehystäjän kotiin voi muita laittaakaan.


Ja ne jalat, joissa ne sukat pyörivät, ovat nuo alimman kuvan. Ja juuri ne jalat ovat huomenna matkalla Habitareen. Viime vuonna parasta antia olivat Art Helsinki ja Salonki, mutta minä olenkin outo messuvieras.

Ainakin työhuoneen kattoon pitäisi löytää lamppu, jospa se olisi päivän tehtävä. Vinokattoisessa huoneessa se ei saisi olla kovin roikkuva, sen pitäisi olla valoteholtaan hyvä ja mitään spottivalovirityksiä ja plafondeja en oikein sietäisi. Ideoita?

Hiihtävät linnut

Täällä on maalattu seiniä. Yläkerrassa työhuoneen seinät saivat ylleen vihreänkeltaisen takin. Päijänteenkadulla seinää oli maalattu vähän isommin ja vähän hienommin, asialla Jukka Hakanen.

Viikonloppuna oli kirpputorionnea, tuo Uulalta näyttävä kettu tai koira tai mikä onkaan sai kunnon pesun ja valkaistui huomattavasti. Muista löydöistä varmasti tulossa juttua Puukenkään ja Räsymattoon.

Keittiön halkokoria on täytetty monta kertaa, kun on lämmitetty tätä torppaa. Jotain kaunista täällä alakerrassakin sentään. Niin ja miettikääpäs sitä, kun tuon alimman kuvan tuolin laittaa tuonne työhuoneeseen, siinä on herkullinen väripari.

Salongin ovet auki

Iltaa tai päivää, nostan hattua ja tarjoan kupillisen kahvia, vaikka sirkuskupin verran. Joskus on hyvä vaihtaa paikkaa tai sukkia tai saappaita.

Nurkkapöydästä pullopostiosastolle, nyt tarvittiin jotakin uutta. Salonki ilman kimallusta ja kartanoa.

Istu seuraksi. Keittiössä on punainen valo iltaisin. Odota omenaa puun alla. Silitä nukkuvaa kissaa ja männynoksa keinuu ikkunan takana. Kukaan ei muista vetää kelloja tai siivota muruja leivänpaahtimesta.