Syntymisajankohta

Tämä on se päivä vuodesta, kun vietän vanhentumispäivääni. Ihan nätti numero tuli ikälukuun, ei siis ole syytä ahdistua. Pari viikkoa ja ollaan taas Puukengän kanssa samanikäisiä.

Viikonloppuna talo oli juhlatalo ja tänään se on jälleen hiljainen oma itsensä, vähitellen kuorin sen juhlatamineet pesuun ja varastoon. Lahjoja putkahteli paketeista ja pusseista, olen häkeltyneen kiitollinen. Vai mitä tuumaatte yli viidestäkymmenestä gladioluksen sipulista? Niistähän saa vaikka labyrintin! Tukikeppien maalaaminen on parasta aloittaa jo nyt, ei taida edellisen kesän kepit riittää.

Juhlista itsestään ei tietenkään ole kuvia ja se johtunee aivan siitä, että olen kamerani kanssa uiskentelemassa hieman uusilla vesillä. Ystäväni toi mukanaan adapterin, jolla voin käyttää filmikameroitteni putkia nykyisessä kamerassani. Mikä hieno keksintö ja mikä ihana maailma siitä avartuukaan. Pääsen testaamaan valontajua ja tarkennussilmääni, sillä automatiikka ei ole turvana. Muut ne menee teknisessä kehityksessä ohi, kun minä tarkoituksella peruutan.

Luvassa on vielä yhdet synttärit, mutta niitä vietetäänkin jossain ihan muualla, kuin kotona, siitä lisää myöhemmin.