Sunnuntaina aurinko paistoi epätasaisen pilviharson takaa, lumenpelkoa painavissa pilvissä, aurinkolasit melko turhat. Tutun matkan lempimaisemat jäässä ja muovipussin näköiset joutsenmytyt pellolla. Ensimmäinen pysähdys vasta perillä, tutussa pihassa.
Täällä talossa yksi ihana tyttö täytti täyden käden sormet. Oli taas tapahtunut viime vierailun jälkeen, uusia kalusteita, uutta pintaa. Tapettionnea, liukuvia ovia, suunnitelmia ikkunoista. Kissaterapiaa itse kuningaskatti Kokilta, sama herra, jonka mainitsin kissajutussa.
Ehdittiin hypistellä kankaita ja kirjoja, ihastella, suunnitella ja höpötellä. Kaksi automiestä kartuttivat autotietämystäni ja sain myös opastusta muovisten henkilöiden irtoaviin jalkateriin. Sankaritar oli varsin otettu kaikista saamistaan lahjoista.
Tässä talossa on hyvä. Olen aiemminkin kirjoittanut, että voisimme muuttaa tänne kesälapsiksi ja niin se on edelleenkin.
Onnea viidestä vuodesta sankarittarelle! Viihtyisän tuntuinen koti.
VastaaPoistaKuningaskatilla on aika omalaatuiset viikset!:)
VastaaPoistaEttä mä tykkäänkin tuosta viimeisestä kuvasta! Ihan kuin oltaisiin sovittu isoimman tytön kanssa, että vaatteidemme yläosien tulee sopia yhteen.
VastaaPoistaOli ihana nähdä!
Cheri: Se onkin oikein kotien koti. Joidenkin ystävien luona sitä vaan viihtyisi ikuisuuden. Tämä koti on juuri sitä sorttia, aina on jotakin uutta ihasteltavaa ja silti jotakin tutun tuntuista.
VastaaPoistaMarttilan Jonna: Meidän Uulalla on kanssa samanmoiset hassut viikset. Kiharakattien kaikki karvat ovat kihartuvia, myös vikset ja tämä aiheuttaa ilmeisesti kateutta muissa kissoissa. Kun Uula oli pieni oli sen viikset aina järsitty ihan lyhyiksi, ilmeisesti Sämpylän toimesta.
Jonna: Te olitte molemmat ihan Petshoppien väreissä juhlan kunniaksi. Oli mukava käydä, kuten aina.