Tänne minä palaan, kuin oudompaan kotiin. Huomaan, että edellisestä valojen sytyttämisestä on aikaa hirveän monta päivää. Kevät on vaihtunut kesäksi. Elo on ollut puista, puullista ja puisevaa. On ollut myös kukkia - ei valittamista.
Yritän löytää jotakin rauhallista taikaa linssin läpi, poimia jotakin nättiä. Käsken itseäni: tee tästä salongista kesähuvila, pesä kesäelämälle ja jää syksyksi. Niin teen.
Kettu antoi minulle leipäsormuksen. Kurjenpolvet notkuivat. Herneitä söin, vaikken saisi, seuraukset ovat punaisia.
<a href="http://www.bloglovin.com/blog/4021792/?claim=fdr6usdx9h6">Follow my blog with Bloglovin</a>
Hei vaan kiva kuulla susta!
VastaaPoistaVarsin hieno tuo teidän sormuksenne, antaisipa joku kettu minulle samanlaisen. Syreenien puolesta sade harmittaa, paljon on karissut asvaltille.
Sullakin on tuo roosan KoKo, olen ihan hullaantunut tuohon roosaan, enkä osaa selittää itselleni miksi.
Oi, miten kaunis sormus. Siinä on kastepisaratimantit ja kaikki!
VastaaPoistaNina: Mene metsään, siellä niitä kettuja sormuksineen on ja muutoinkin metsään on hyvä mennä ja unohtaa kirput ja punkit hetkellisesti. Joissakin sormuksissa oli vielä kukkiakin. Meidän pihan syreeni on luontainen koomikko, se on jo aikuisen mitoissa, mutta lehtiä siinä on kovin vähän, hän kuitenkin päätti hieman hassutella ja teki latvaansa muutamat kukat, kuin keppi, jonka päässä on violetteja kukkia.
VastaaPoistaPunaista pitää aina olla ja lempein se on tuollaisena vaaleana. Suosittelen ehdottomasti lipumaan kohti astiahyllyä kaupassa ja pohtimaan tätä väriasiaa. Myös Sarjaton sarjan vaaleanpunainen muki on kauniin värinen, mutta muoto ei ole saanut minua hurmattua.
Katja Kaukonen: Niin on, ketuilla on hyvä maku ja kaikkea on mietitty, sitäkin, että kyllästyessään voi sormuksen syödä.