Lempikukkaa on niin vaikea päättää, kun niitä on niin monta, mutta tähän aikaan vuodesta voisin sanoa unikko. Ainoa ongelma on se, että haluni täyttää piha unikoin ja opastaa ihmisiä unikkopuutarhaa kohti tyssää siihen, etteivät ne halua kukkia täällä, karvaisia lehtiään kyllä tekevät, siis unikot, eivät ihmiset.
Keväällä ajattelin, ettei tarvitse kylvää uusia unikonsiemeniä, kun edellisenä kesänä ne varmasti ovat viskelleet siemeniään sopivasti joka paikkaan, tuloksena yksi kukkiva punainen ja uudessa penkissä taimena tänä keväänä ostettu keltainen, toisin sanoen hillitty kukkaloisto.
En silti masennu, tiedän jo valmiiksi tämän lähestymistavan kasveja kohtaan olevan väärä, sillä ymmärtääkseni suorittamani intensiivinen tuijottelu, ei ole se mitä kasvit eniten tarvitsevat, vaan ehkäpä jonkinlaista käsityövoimaa ja aikaa. Kellonkatselu ja kalenteriin viittaaminen tuskin auttavat mitään, jokainen vuosi on kuitenkin erilainen.
Unikko onkin kaunis kukka...yksi monista lemppareistani...:) Eipä taida olla kukkaa josta en pidä.
VastaaPoistaMinulla kasvoi täällä pihallani Siperianunikkoja ja idänunikkoja valtavasti ensimmäisenä yhteisenä kesänämme. Viime kesänä siperianunikkoja ei ollut enää yhtään, ja tänä kesänä idänunikot ovat harvemmat, mutta valinneet myös ihan selvästi osan paikoistaan ihan itse esim. omenapuun alta. Unikolla on unikon tahto.
VastaaPoistaEhkä tuijottelu onkin ihan oikea tapa lähestyä unikkoja!?
Unissani muutes hiihdin viime yönä, se oli mukavaa se!
Irmastiina: Olisitpa nähnyt millaiseksi naamani venähti, kun näin tuttavien lohenpunaiset valtavan suuret unikot. Kateudesta vihreä on lievä ilmaus.
VastaaPoistaHeidi: Löysin lisää unikonlehtiä, luulen, että ne voivat kukkia joskus lokakuun alussa tällä kasvuvauhdilla.