Kun on jotakin oikein pitkään hautonut ja kun sen sitten rääkäisee kovalla äänellä ilmoille huomaa, että suunsa olisi kannattanut avata jo aiemmin, eihän ne ihmiset niin pahoja olekaan.
Kerroin viime marraskuussa jännittävästä ihmiskokeesta. Nyt jännittävällä ihmiskokeella on oma blogi, josta voi onkia lisätietoa ja kummastella sinne ilmestyviä juttuja. Blogia en suinkaan tee yksin, vaan taiteellisen parveni kanssa yhdessä.
Olen iloinen niin monesta asiasta, mutta esimerkiksi siitä, ettei labra jäänyt yritelmäksi vaan ihan oikeasti kehittyi poikaseksi ja kasvaa sopivan verran suuremmaksi ja siitä kaikesta vastaan minä itse. Tämä ensimmäisen ihmiskokeen avulla tehty kivijalan rakentaminen on hyvässä vauhdissa ja sitä vasten on tukeva seistä.
Hienoa! Odotan jo syksyä!
VastaaPoistaPepita: Luin juuri äsken Sukkahukkaa kummitytölle ja tulit mieleen. Niin kivaa lähteä sinne sinun kaupunkiisi ja luoda sinne ihan omat ympyrät ja systeemit. Systeemejä mä kyllä erityisesti rakastan, varsinkin kun ne toimii.
VastaaPoista